4/26/2017

Helmin 8 kk neuvola ja kuulumisia


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Neuvolakortti, Neuvola, Vauva, Lapsi, 8 kuukautta

Eilen oli Helmin 8kk neuvolalääkäri. Helmi oli kasvanut hyvin, painoa oli tullut tarpeeksi ja pituutta vähän reilummin. Pituus oli 68,6cm, paino 7,380g ja päänympärys 43,7cm. Neuvolassa kaikki oli kunnossa ja lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin:

" Reipas tyttö, käsiä käyttää taitavasti ja mielenkiinnolla seuraa vastaanoton tapahtumia. Tutkittaessa ei poikkeavaa."

Meillä alkaakin ihan pian olemaan edessä taas isompaan vaatekokoon siirtyminen. Seuraava vaatekoko olisikin sitten jo 74cm. Kamala kun aika menee niin nopeasti, mihin mun vauva katoaa? Olen metsästänyt 47cm kokoisia vaatteita jo jonkin aikaa kirpputoreilta ja löytänytkin niitä ihan mukavasti. Vielä pitäisi kuitenkin jotakin kesä vaatteita hankkia. Sinänsä kun eilen katselin ikkunasta ulkona satavia jalkarätin kokoisia lumihiutaleita, niin kesä tuntui vielä hyvin kaukaiselta, vaikka eletään jo huhtikuun loppumetrejä. 

Vaattekoon vaihto operaatio on kyllä aina jotenkin niin työläs homma. Siitäkin huolimatta se on tosi tunteikas,  mutta samalla hauska juttu. Pese kaikki uudet, pese kaikki vanhat, lajittele kiertoon menevät, heitä rikkinäiset roskiin, laita jemmaan säästettävät, ja viikkaa uudet kaappiin. On siinä kyllä hommaa. Siinä on aina myös tunteet mukana, koska se konkretisoi lapsen kasvamisen aina vain isommaksi. Muistan kun laitoin ensimäisiä 50-56 kokoisia vaatteita molempien kohdalta pois, niin kyllä se haikeaksi veti ja kyyneleet sai kohoamaan silmäkulmaan. Mutta on se vaatekoon vaihto ihan hauskakin juttu, koska kohta saan taas ihastella lapseni päällä ihania uusia ja erilaisia vaatteita.

Mitä muuta meille sitten kuuluu? No flunssaa edelleen. Minäkin sitten lopulta sain sen samperin flunssan ja poden sitä itse nyt. Yöt ovat olleet todella katkonaisia Helmin heräillessä jopa tunnin välein huutamaan ja kärttyämään.  Väsymys on jo itselläni lähes infernaalisissa mitoissa, koska jo päälle viikko tässä on taas menty vielä normaaliakin huonommilla yö unilla. Mutta eiköhän se tästä taas helpotu, kun oma tautikin paranee ja Helmikin tervehtyy. Tästä syystä blogini postaus tahti on nyt kuluneella viikolla ollut hiukkasen hitaampi, kun ei vain paukut riitä. Parempia yöunia odotellessa. Ai niin, sanoi se neuvolalääkäri, että en aiheuta Helmille henkistä, enkä fyysistä kärsimystä, jos lopetan pikkuhiljaa yöimetyksen. Pitää nyt kyllä pikkuhiljaa pistää tämä vaihtoehto korvan taakse ja miettiä sitä vaihtoehtoa vakavasti näiden öiden ja oman jaksamisen takia.

Mutta näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin.

xx

Hanna

4/21/2017

Helmi 8 kuukautta

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi, 8 kuukautta, Vauva, ulkoilu, keinuminen
Ekaa kertaa keinumassa ja se oli Helmin mielestä hauskaa

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, Lapvi, Vauva, Lapsen kehitys, Söpö
Söpöllä tytöllä söpöt sukkahousut

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, lapsen kehitys, lapsi, ruokailu,
Söin itse lusikalla ensi kertaa.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. 8 kuukautta, Lapsen kehitys, Lapsi, Vauva, Banaani, Kiinteiden maistelu, Sormiruokailu
Helmin eka banaani, eli banaanin maistelua sormiruokaillen

Saippuakuplia olohuoneessa. blogi. 8 kuukautta, Lapsen kehitys, Lapsi, Vauva, Imetys, Syli
Maitoa ja läheisyyttä

Kauppakeskuksessa oli jännää


Meidän ihana Helmi neitokainen on jo päälle 8 kuukautta vanha. Päätinkin nyt tulla kertomaan teille, että millainen pikku prisessa se meidän Helmi nyt kahdeksan kuukautta vanhana on. Kahdeksankuukautis neuvolaan olemme menossa vasta ensiviikolla ja siitä kirjoittelen sitten toisen postauksen.

Helmi on pääosin hyvin iloinen ja hymyilevä neiti, mutta omaa aika vahvan temperamentin. Helmi kyllä kertoo huutamalla, jos joku ei mennyt hänen haluamallaan tavalla, tai että palvelu pelaa liian hitaasti.

Helmi oppi päivää ennen 8kk täyttymistä kääntymään selältä vatsalle. Onneksi oppi. Kerkesin jo muutamaan otteeseen miettimään, että eikö se neiti meinaa ollenkaan kääntyä. Olimme neuvolastakin saaneet jo lähetteen fysioterapeutille tämän kääntymisen takia. Onneksi hän nyt sitten alkoi kääntyillä ja fysioterapeuttikin oli tyytyväinen.

Helmi tykkää sormiruokailla. Kurkku, maissinaksut, näkkileipä, ruisleipä ja vaalea paahtoleipä uppoavat sormiruokana oikein hyvin. Makaronikin oli ihan jees Helmin mielestä, joskin antamamme makaronit olivat ehkä liian pieniä syötäväksi itse. Seuraava kokeilu makaroneilla kokeillaankin isomman kokoisilla makaroneilla, jotka on helpompi ottaa nyrkkiin.

Kiinteitä meillä syödään hyvin ja maisteltujen ruoka-aineiden lista senkun kasvaa kasvamistaan. Meillä syödään jo seuraavia ruokia: Porkkana, bataatti, kukkakaali, kaura (kaurapuuro), omena, luumu, päärynä, mango, ruusunmarja, ruis (leipänä ja puurona), mustikka, kurkku, kesäkurpitsa, vadelma, peruna, maissi, vehnä, persikka, banaani, mansikka ja kana.

Helmin päivärytmi on aika säännöllinen. Hän nukkuu kahdet päiväunet, ensimmäiset lyhyemmät aamupäivällä ja toiset useamman tunnin pituiset päivällä. Päivä rytmittyy ruokailujen ja unien mukaan. Ruokailut ovat muun perheen kanssa samaan aikaan neljästi päivässä niin, että imetän Helmin yleensä ennen muuta ruokaa. Rintaa Helmi syö vielä n. viisi- kahdeksan kertaa päivällä ja 1-2 kertaa yöllä. Imetykset ovat kestoltaa hyvin vahtelevia, välillä Helmi käy vain pikaisesti naukkaamassa, eikä jaksa keskittyä imemiseen. Aamuisin, päikkäreiltä herättyä, juuri ennen nukahtamista illalla ja öisin imetykset ovat yleensä pidempiä. Pidempiä imetys kertoja ovatkin selkeästi ne kerrat, kun Helmillä on tosi kova nälkä, tai että häiriötekijöitä ei ole ympärillä liikaa.

Helmi 8 kk lyhyesti:

 

Rakastan, Osaan ja teen mielelläni


- Vien tavaroita suuhun ja pyörittelen niitä kädestä toiseen. Tutkiskelen tavaroita
- Pyörin lattialla kellonviisarina
- Käännyn selältä vatsalle
- Selällään lattialla viihdyn vain hetken, kyljellään hengailen, mutta nopeasti käännyn kyllä vatsalleen. Kaikki kiinnostavahan nimittäin tapahtuu vatsallaan ollessani.
- Naureskelen ja hymyilen paljon
- Hassuttelen mielelläni
- Juttelen paljon omalla vauva kielelläni
- Taputtelen pöydän pintaa leluilla ja käsillä. Alan taputella pöydän pintaa mukana, kun joku taputtelee
- Tykkään syödä sormiruokaa
- Rakastan keinumista
- Unipupu Pilvi on ihana
- Poden vahvaa eroahdistusta
-  Olen seurallinen ja pirtsakka tyttö
- Olen kokeillut lusikalla syömistä itse ja lusikan käytön idea minulla on jo selkeästi mielessä. Ruokaa sain lusikalla jo ihan suuhunkin asti.
- Nostan vatsalla ollessa peppua ja suorilta käsiltä rintaa ylös lattiasta
- Viihdyn nykyisin lattialla vatsallani lelujen kanssa ja veljen seurassa. Selällään lattialla viihdyn vain hetken, kyljellään hengailen, mutta nopeasti käännyn kyllä vatsalleen. Kaikki kiinnostavahan nimittäin tapahtuu vatsallaan ollessani.
- Työnnän itseäni välillä taaksepäin ollessani vatsallani lattialla.
- Kitisen, märisen ja ja lopulta itken, kun joku ei mene niin kuin haluaisin
-Olen hirmu kiinnostunut veljeni leluista ja niihin käsiksi pääseminen on huisin jännää. Tästä veli ei kyllä tykkää yhtään. 

En pidä näistä ja harjoittelen vielä näitä:


- En halua enää olla makailevissa asennoissa, esim. sylissä.
- En ihan vielä osaa ryömiä, kontata tai nousta tukea vastaan seisomaan. 
- Pinsetti otetta opettelen vielä.


Tällainen aivan ihastuttava, kahdeksan kuukautta vanha pieni neitokainen meillä asustaa.

xx

Hanna

4/20/2017

Voihan räkä!


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi sairastaa, Omron, Korvakuumemittari, Taapero, Vauva


Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme.
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

 Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.
 
*****
 
Niinkuin otsikostakin voi jo päätellä, niin meillä sairastellaan taas. Sitkeä flunssa on taas rantautunut meille. Auno alkoi yskiä jo viime viikon tiistaina ja Helmi liittyi räkäiseen joukkoon kolme päivää sitten, eli maanantaina. Tämän viikon tiistaina illalla Aunolle nousi yli 38 kuume, joten tauti ei ota ilmeisesti vieläkään loppuakseen, vaikka Auno on sitä jo päälle viikon sairastanut. Tällä kertaa M:kaan ei välttynyt taudilta, vaan hänkin alkoi yskiä maanantaina. Itse olen ainoa, joka ei ole vielä sairastunut ja toivon etten sairastukaan. Kaikki muut taudit olenkin tänä vuonna jo lasten kanssa sairastanut, niin jos tämän kerran edes välttyisin. 

Kaivoin taas Baby-Vac nenäimurin kaapista ja kiittelin itseäni sen hankkimisesta. Kirjoitinkin tästä ihme imurista jo yhdessä aiemmassa postauksessa, jonka voit käydä lukemassa täältä. Kyllä se vain imee nuhaiset nenät hyvin tyhjäksi ja selkeästi helpottaa pienten nuhanenien oloa. Helmi on vielä niin pieni, että mitään nenäsumutteita, tai vastaavia hänellä ei voi käyttää. Helmin oloa helpotamme baby vac:in, nesteen juomisen, sylin, suolatippojen ja tarvittaessa kuumelääkkeen avulla. Yö syötöt ja levottomuus ovatkin Helmillä taudin myötä lisääntyneet, joten öisin läheisyys ja  rinta tuovat ilmeisesti lohtua kipeään oloon. Aunolle sen sijaan voi jo nenäsumutetta tarvittaessa laittaa ja näin olemme yötä vasten tehneetkin. Sänkyjen päätyjä olemme myös korottaneet, jotta pääpuoli olisi vähän kohommassa asennossa. Aunolle olemme antaneet myöskin kuumelääkettä helpottamaan oloa ja laskemaan kuumetta. 

Juominen on kuumeessa tietenkin tärkeää, joten meillä ollaan menty maito ja mehu linjalla. Aunolle kun ei selkeästi ole nyt kipeänä vesi niin hyvin maistunut, mutta jotain nestettä pitäisi hänen kuitenkin saada, joten laimeaa mehua ja maitoa sitten. Muuten meillä juodaan mehuja aika harvakseltaa, mutta kun lapsi sairastaa, niin silloin kaikki keinot ovat mielestäni sallittuja lapsen ravinnon ja nesteytyksen turvaamiseksi.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Lapsi sairastaa, Omron, Korvakuumemittari, Vauva, Taapero, Lapsi
Kuumeen mittausta Aunon korvasta. Kuume on laskenut!

Omron korvakuumemittari

Kuumeen mittaaminen Aunolta alkoi puolentoista vuoden iässä olla melkoista taistelua tavallisella kuumemittarilla. Mittaria toisen pyllyyn työntäessä toisen huutaessa kuin palosireeni ja vääntelehtiessä mahdottomasti tuli minulle olo, että ei tämä näin voi aina lapsen sairastaessa mennä. En minä halunnut, että jokainen kuumeen mittaus kerta on karseaa huutoa, vääntelehtimistä ja kiinni pitämistä. Varsinkin kun lapsen sairastaessa niitä mittaus kertoja on useita ja joka kerta se oli yhtä vaikeaa. En halunnut pakottaa lasta kipeänä sellaiseen, joka selkeästi on hänen mielestään ihan kauheaa, varsinkin kun tämäkin toimenpide olisi helpompi hoitaa toisella tapaa. Lopulta päätimme että meidän on aika ostaa korvakuumemittari.  

Päädyimme vertailujen jälkeen lopulta Omronin digitaaliseen korvakuumemittariin, joka on käytössä osoittautunut loistavaksi hankinnaksi. Kuumeen mittaaminen on Aunosta nykyisin jo niin hauskaa puuhaa, että hän ihan itse osoittaa korvaansa, että mittaa kuume. Hän jopa leikkii välillä mittaavansa itseltään kuumetta korvakuumemittarilla. Voinkin suositella digitaalista korvakuumemittaria kaikille, kenellä kuumeen mittaaminen lapsilta on muuttunut hankalaksi tavallisella mittarilla. Tällaiset pienetkin asiat, kuten nenän tukkoisuuden helpotus ja kuumeen mittaus ovatkin lapsen sairastaessa mukavinta niin äidille, kuin lapsellekin tehdä helpoimmalla ja nopeimmalla mahdollisella tavalla.

Tänään olisi ollut Aunon pään mangneettikuvaus Hyvinkään sairaalalla, liittyen Aunon kehityksen ja tilanteen tutkimiseen, mutta se jouduttiin nyt perumaan. Auno täytyy tutkimusta varten nukuttaa ja anestesiaa ei oikein voi tehdä kipeälle lapselle, joten tutkimus siirreettiin kahden viikon päähän.

Eli meillä on kärttyisiä räkäneniä ja taas tosi rikkonaisia öitä. Menkää taudit hus pois, välillä mukava nukkua ois! Tämän kevän aikana me ollaan sairastettu kyllä todella monta flunssaa. Terveitä viikkoja on kevääseen nimittäin mahtunut vähemmän, kuin sairastettuja vikkoja. Josko se tästä helpottaisi kun kesää kohti mennään. Syksyn sairastelu kierteitä sitten odotellessa, kun Auno aloittaa elokussa päiväkodissa.

Terveitä kevätpäiviä odotellessa.

xx

Hanna

4/15/2017

Pääsiäinen meidän perheessä

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Pääsiäinen

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Pääsiäinen



Meillä on ollut tapana viettää pääsiäistä Lappeenrannassa vanhempieni ja sisarusteni luona, eikä tämäkään vuosi tuonut poikkeusta totutusta. Torstaina pakkasimme mukaamme autoon kassit, joita oli taas ihan hyvä määrä. Mukanahan oli tietenkin vain ihan ne ehdottomasti tarvittavat tavarat, kuten: matkasängyt, itkuhälyttimet, vaatteet, kuumelääkkeet (varmuuden vuoksi), korvakuumemittari, unilelut, hygieniatarvikkeet, ulkoiluvaatteet (monelle eri säätyypille), jne. Lista on lapsiperheessä hyvin pitkä. Neljän päivän reissua varten tarvitsee yllättävän paljon tavaraa, kun perheesä on lapsia. Ehkä vähän vähemmälläkin pärjäisi, mutta parempi vain varautua kaikkeen, niin ei tarvitse sitten jälkeenpäin jossitella. Tietenkin lapsille pakkasimme kaiken mahdollisen, mutta M unohti ottaa itselleen sukkia mukaan ja joutuukin nyt ostamaan uusia, tai pesemään ne ainoat, jotka on mukana. Usein se onkin niin, että itseltä sitten jotain jää puuttumaan sen pakkaus hässäkän tuloksena. 

Mutta tosiaan täällä sitä nyt sitten vietetään pääsiäistä. Sunnuntaina tiedossa on pääsiäisateria, jossa pöydän kunnkkuna on tietenkin pääsiäislammas. Tänään juhlistamme vielä Aunon synttäreitä täällä, koska vanhempani ja sisarukseni sairastivat viime viikolla, joten he eivät päässeet juhlimaan syntymäpäiviä meille. 

Mitään kummempia pääsiäisen viettoon liittyviä traditioita meillä ei pääsiäisruohon kasvattelun, askartelun, virpomisen ja pääsiäisaterian lisäksi ole, mutta olen tässä ajatellut, että lasten kasvaessa voitaisiin jotain omia uusia perinteitä kehitellä. Joku pääsiäismunien piilotus voisi vaikka olla ihan kiva juttu lasten mielestä tulevaisuudessa. Hauskahan niitä pääsiäismunia olisi varmasti pihalta etsiä. Omasta lapsuudesta muistan, kuinka hienoa oli käydä noutamassa virpomis palkkoja pääsäis sunnuntaina. Nimittäin meillä edellisen viikon virpomisista sai palkan hakea vasta pääsiäis sunnuntaina. Tämäkin voisi olla ihan hauska perinne omien lastenkin kanssa.  Mutta näitä kerkeää pohtia vielä lasten kasvaessa isommiksi moneen kertaan.  Tänä vuonna oli ensimäinen vuosi, kun Auno virpoi. Ei hän vielä ihan niin innoissaan ollut tästä, kuin äiti, mutta eiköhän se vuosien saatossa tästä hauskemmaksi muutu. Kyllä se suklaamuna palkka varmasti muutaman vuoden sisällä kiinnostavammaksi muuttuu ja virpomisen juju Aunolle selviää. 

Minulle pääsiäinen on myös kristillinen juhla. Tulevaisuudessa tätä kristillistä puolta pääsiäisestä olisi kiva lasten kanssa ottaa esille, koska pääsiäisellä on se syvempi merkitys, eikä se ole vain suklaamunia ja virpomista. Voisimme ainakin käydä joissakin seurakuntien järjestämissä lasten tapahtumissa ennen pääsiäistä. Aika näyttää sitten, että miten meillä pääsiäiseen tulevaisuudessa valmistaudutaan ja mitä hauskoja pääsiäis perinteitä meidän perheestä lopulta löytyykään.

Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks... Haluankin nyt toivottaa kaikille blogini lukijoille:


Oikein iloista ja munarikasta pääsiäistä 2017!


Millaisia pääsiäis perinteitä teiltä lukijoilta löytyy? Miten teillä vietetään pääsiäistä? 

p.s. Niin ja kyllähän se pääsiäismuna äidillekin kelpaisi näin pääsiäisen kunniaksi. Heh hee! 


xx

Hanna 

4/11/2017

Mistä on äidin oma aika tehty? + onnittelut Aunolle!


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Syntymäpäivät, Postimies Pate, Lapsi, Äitiys
Onnea Auno 3 vuotta!




Mistä on äidin oma aika tehty?
Rauhasta, saunasta, hiljaisuudesta.
Kakusta niin makeasta.
Kasvonaamiosta, musiikista,
nautiskelusta aivan ihanasta.
Niistä on äidin oma aika tehty.

Nyt sain suhteellisen harvinaisen mahdollisuuden viettää ihan täysin äidin omaa aikaa kotona, kun M on lasten kanssa Isä illassa, joten minä lähden nauttimaan siitä saunaan, kera mehun, kasvonaamion ja hiljaisuuden. IHANAA! Sitä ennen ajattelin kuitenkin tulla kertomaan että tänään on suuri päivä nimittäin meidän ihana Auno täyttää 3 vuotta! 


  Paljon onnea 
maailman rakkaimmalle Aunolle 
3-vuotta
11.4.2017! 







Aunon syntymäpäivät on nyt juhlittu ja niiden valmistelu oli melkoista hässäkkää. Monenlaista kommellusta voi todellakin mahtua yksien syntymäpäivien valmisteluun, vaikka ei uskoisi. Juhlimme siis syntymäpäiviä jo sunnuntaina, mutta Aunon varsinainen syntymäpäivä on tänään ja meiltä hän sai syntymäpäivälahjan vasta nyt. Lahja oli Aunon suosikki ohjelmasta Postimies Patesta se isompi Postimies Paten postiauto. Taisi lahja olla Aunolle todella mieleinen, kun ei millään olisi malttanut lähteä iskän ja Helmin kanssa Isä illan viettoon.

Kolme vuotta sitten tähän aikaan olin juuri saanut vauvan yöllä klo 01.48. Lapsi oli Lastenklinikalla ja kaikki oli niin sekaisin. En osannut iloita ja lasta en ollut edes vielä nähnyt. Kaikki oli mennyt ihan pieleen ja olin ihan sekaisin, ahdistunut ja itkin lähes kokoajan. Joku osa minusta ei oikein edes tajunnut lapsen jo syntyneen, vaan tuntui kuin hän olisi ollut edelleen vatsassani. Minulle hän syntyi tavallaan vasta kahta päivää myöhemmin, kun näin hänet ensimmäisen kerran, silloin minusta tuli äiti. Tästä kaikesta on nyt kulunut kolme vuotta. Auno on kasvanut isoksi pojaksi, isoveljeksi ja niin rakkaaksi. Kolmen vuoden takaiset tapahtumat kuitenkin tulevat mieleeni jokaisena hänen syntymäpäivänään ja saatan tirauttaa pienen kyyneleen. Oli se ihan hirmu rankka kokemus ja on vienyt paljon aikaa toipua siitä niin henkisysti, kuin fyysisestikin. Mutta kuitenkin, olet ihana Auno, ihana että olet täällä kanssamme ja että saamme juhlia sinun kolme vuotta kestänyttä suurta seikkailua. Meidän reipas taistelija, oikea sankari! Joten paljon onnea vielä kerran maailman rakkaimmalle Aunolle.

Syntymäpäivä juhlat ansaitsevat aivan oman postauksen, joten kunnon synttäri postausta siis tulossa lähi päivinä.



4/07/2017

Ensimmäinen vs. toinen raskaus, miksi toinen raskaus oli helpompi?


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskaus 2016
Raskaus 2016


En tehnyt raskausaikana kovinkaan monta postausta, joten haluan täällä blogissa vähän käydä läpi sitä, että mitenkä se toinen raskaus nyt oikein menikään. Lähinnä haluan avata sitä, että miksi tämä Helmin raskausaika meni mielestäni paremmin, kuin se ensimmäinen Aunon raskausaika.

Toinen raskautenihan siis todellakin meni paljon paremmin, kuin ensimmäinen. Olin alusta loppuun saakka paljon toimintakykyisempi kaikin puolin. Olihan tässäkin raskaudessa omat haasteensa, kuten raskausdiabeetes, jota Aunon raskaudessa ei ollut, mutta ei tämä ollut mitään verrattuna kokoaikaiseen vauvan ennenaikaisena syntymisen ja kuolemisen pelkoon. Jossakin vaiheessa minulla kyllä tässäkin raskaudessa epäiltiin istukan vajaatoimintaa, mutta istukassa ei havaittu lopulta mitään vikaa. Välillä fiilikset olivat aika matalalla tässäkin raskaudessa vuodelevon aikana, mutta siltikään tilanne ei ollut puoliksikaan niin paha, kuin ensimmäisen raskauteni aikana.

Miksi tämä toinen raskaus sitten tuntui hempommalta, kuin ensimmäinen? 

1. Raskautta seurattiin alusta asti  



Tässä raskaudessa minut otettiin jo vakavasti ja huoliani kuunneltiin, kun Aunon raskaus aikana tilanne pääsi hyvinkin pahaksi. Aunon raskausaikanahan eilin jo jostain viikolta 20+ , että kaikki ei nyt taida olla ihan hyvin, mutta minua ei uskottu. Minua ei haluttu tarkistukseen äitipolille, vaan sanottiin aina kun soitin, että älä tule, ota panadolia. 

Minulla oli siis paljon kipuja, joiden takia kävin kerran päivystyksessäkin. Minulle sanottiin puhelimessa juuri tämän kerran, että tule vain kiireesti, että tarkistetaan että eivät ole supistuksia. Siellä perus päivystyksessä lopulta odotin koko yön ennen lääkärille pääsyä, kun eivät suostuneet loputa kuitenkaan ottamaan äitipolin puolelle. Lääkäri ei lopulta edes tarkastanut tilannetta kunnolla, kun lopulta lääkärille pääsin. Kyseli kivuista, että ovatko supistuksia, mutta ensi kertalaisena en tietenkään ollut varma. Lääkäri kuunteli stetoskoopilla vaatteiden päältä vatsaa ja totesi, ettei ole varma kuuluuko sieltä mitään. Just joo, ei varmaankaan kuulu viiden vaatekerroksen läpi (joulukuu ja paljon vaatetta). Vauva liikkui kyllä, joten tiessin sen olevan hengissä. Lopulta lääkäri vain päätyi ratkaisuun, että ei edes konsultoi äitipolin lääkäriä, vaan laittaa minut kotiin. Tästä muutaman viikon päästä tammikuussa totesin äitipolille soittaessani, kun pelkäsin lapsivettä tihkuvan, että nyt haluaisin oikeasti kyllä tulla näytille. Hyvin nihkeästi lopulta myöntyivät ja sanoivat, että tule nyt sitten vaikka meillä on täyttä. No minähän menin siinä luulossa, että kotiin tullaan takaisin. Minulla ei ollut mitään tavaroita edes mukana, kun ajattelin käyvän samoin, kuin edelliselläkin päivystys käynnillä. Noh, lääkäri tsekkasi ja totesi, että sinä et enää kotiin tästä lähde, kohdunkaula enää vain 6 milliä ja korkea ennenaikaisen synnytyksen riski. Raskausviikkoja oli tuolloin 27+0. Seuraavana päivänä minut kuljetettiin ambulanssilla Hyvinkään sairaalasta Naistenklinkalle vuodelepoon, koska Hyvinkäällä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa niin pientä keskosta, jos synnytys olisi käynnistynyt. Loppu raskaus menikin sitten aika lailla maatessa ja pelätessä. Vauva syntyi lopulta onneksi vasta viikolla 37+6.

Tässä toisessa raskaudessa kävin kahden viikon välein tarkastuksissa Naitenklinikalla, jotta Aunon raskausaikana ollut kohdunkaulan lyheneminen huomattaisiin ajoissa, jos se olisi toistunut tässä raskaudessa. Tämä vähensi huolia ja pystyin jopa nauttimaan raskaus ajasta jonkin verran. Viikolla 30 + kohdunkaula oli vähän lyhentynyt tässäkin raskaudessa, joten lepo komento kävi. Levon myötä tilanne pysähtyi, niinkuin pysähtyi ensimmäisessäkin raskaudessa. män toisen rakauden viimeisillä viikoilla kohdunkaula oli ennallaan ja mietin jo, että on se kumma, että aluksi lepäillään ja sitten kun saisi tapahtua, niin ei mitään. Tämä raskaushan ylitti sen maagisen rv 38+0 rajapyykin, joka Aunon raskaudessa ei ylittynyt.

 2. Kykenin nauttimaan raskausajasta enemmän


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Äitiyspakkaus 2016. Pilvi pupu. Raskaus. Vauva. Äitiys
2016 Äitiyspakkauksen ihana Pilvi pupu on Helmin suosikki unilelu

Tietoisesti yritin huolehtia vähemmän ja nauttia raskausajasta enemmän. Huolia tietenkin oli, mutta ne eivät olleet läheskään samoissa mittakaavoissa, kuin Aunon raskausaikana. Pystyin oikeasti valmistautumaan lapsen syntymään henkisesti ja ajattelemaan, että lapsi oikeasti syntyy meille, eikä kuole pois. Tästä syystä pystyin myös valmistautumaan imetyksen onnistumisen pohtimiseen, varusteiden hankintaan vauvalle  ja moniin hauskoihinkin juttuihin. Hankin bola korun, kävimme 3/4D ultrassa ja minulle järjestettiin ihanat baby showerit. Pääsin myös ihan itse hakemaan äitiyspakkauksen postista, kun Aunon raskaudessa makasin Naistenklinikalla äitiyspakkauksen saapuessa. Nämä saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä jutuilta, mutta minulle ne olivat isoja juttuja, koska Aunon raskausaikana ei olisi ollut puhettakaan mistään bola koruista, tai tarvikkeiden hankkimisesta, imetykseen valmistautumisesta puhumattakaan. En vain silloin ensimmäisessä raskaudessa pystynyt valmistautumaan mitenkään siihen että lapsi tulee, vaan ajattelin kokoajan, että kyllä se varmasti vielä kuolee.

3. Vuodelepo oli tässä toisessa raskaudessa lyhyempi



Vuodelevossa Naistenklinikalla 2014
Vuodelevossa kotona 2016

Minun ei tarvinnut maata tässä raskaudessa vuodelevossa kuin vajaa kaksi kuukautta, eikä tilanne ollut läheskään niin paha, kuin Aunon raskaudessa. Kohdunkaula pysyi kahden sentin tietämillä, kun Aunon raskausaikana se oli viikolta 27+0 vain 6 milliä. Aunolta makasin kolme kuukautta ja päälle kuukauden ajasta olin Naistenklinikalla, joka oli henkisesti hyvin raskasta.

4. Vauvan kuolemisen pelko oli pienempi


Jokainen äiti varmasti hieman pelkää sitä, että lapsi kuolisi kohtuun, tai synnytykseen. Nyt tässä toisessa raskauessa pelkoni oli varmaankin aika normaalilla tasolla, kun Aunon raskaus aikana se meni ihan yli. En kyennyt kuvittelemaan silloin meille elävä lasta ollenkaan, vaan pelkäsin aluksi keskenmenoa, myöhemmin kohtukuolemaa istukan vajaatoiminta epäilyn vuoksi, joka osoittautui aiheettomaksi. Lopulta aloin pelkäämään, että lapsi kuolee synnytykseen, niinkuin lopulta meinasikin käydä. Aunohan oli siis perätilassa ja todella meinasi kuolla. Auno jäi synnytyksessä päästään kiinni ja syntyi täysin elottomana ilman pulssia. Auno elvytettiin ja vietiin hoitoon lastenklinikalle. Koko toisen raskauden jännäsin, että toistuuko perätila taas, koska en edelleenkään halunnut sektiota. Tottakai jos lapsi olisi ollut perätilassa, niin olisin mennyt sektioon pelostani huolimatta, koska enää koskaan en uudestaan suostu synnyttämään perätilassa olevaa lasta. Helmi onneksi oli oikeinpäin, joten ajattelin luonnon hoitavan tämän asian tällä kertaa paremmin.  

5. Kipuja oli vähemmän


Ensimmäisessä raskaudessa olin tosi huonossa kunnossa fyysisesti. Kipuja oli paljon ja tuntui, kuin vauva voisi vain tipahtaa ulos, levossa oireet vähenivät. Tässä toisessa raskaudessa taas ei samanlaisia kipuja olut . Tottakai aina raskaana jotain kremppaa on, mutta nyt vielä ennen synnytystä viikon verran shoppailin päivittäin ja tein vaikka mitä. Tukalaa oli ja vatsa painoi, mutta kipuja oli varmasti puolet vähemmän.

 6. Toinen raskaus, toinen vauva

 

 

Tämä oli kuitenkin toinen raskaus ja minulla oli jo yksi elävä lapsi. Kun kerran minulla oli jo se yksi elävä lapsi, niin minun olisi mahdolista saada eläviä lapsia, jotka eivät kuole.  Ajatuksella, että kehoni on kerran pystynyt tuottamaan elävän lapsen, niin voisihan se pystyä siihen toisenkin kerran. Vaikkakin kehoni meinasi Aunon raskaus aikana pettää vähän joka vaiheessa, niin elävä lapsi minulla kuitenkin lopulta oli, kiitos suomalaisen terveydenhuollon.

7. Ei se enää paljon huonommin voi mennä


Tätä toistelin itselleni hyvin usein. Aunon raskaudessahan kaikki oli mennyt vaikeiman kautta. Raskautuminen oli vaikeaa, yksi keskenmeno oli jo takana, verenvuotoja oli viikolle 18 saakka, kohdunkaulan lyheneminen, ennenaikaisen synnytyksen riski oli korkea, perätila, pään jumittuminen kiinni, hapenpuute, elvytys, lastenklinikka, jne. SIinä sitä olikin kaikenlaista ikävää sattumusta yhden raskauden ajalle. Se että yleensä uskalsin yrittää uutta raskautta, niin perustui tälle lauseelle, ei se enää paljon huonommin voi mennä. Huonommin jos olisi mennyt, niin lapsi olisi oikeasti kuollut. Joten ei  se enää huonommin voi mennä, ja eihän se mennyt, vaan meni paljon paremmin.

Että tällaisia pohdintoja raskaus ajoistani. Tätä kirjoittaessa tuolla he molemmat nukkuvat, minun molemmat pienet rakkaat! Olen voittaja, minulla on kaksi ihanaa pientä lasta, voitin pelkoni. Sain hienon lahjan elämältä, heidät molemmat lopulta elävinä syliin. 

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskauskuva 2014
Raskaus 2014

Saippuakuplia olohuoneessa- Blogi. Raskauskuva 2016. Äitiys. Raskaus. Vauva.
Raskaus 2016


xx

Hanna