5/24/2017

Meidän kotona Vol. 2 - Olohuone


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Tauluhylly Ikea, Valokuvakehys Ikea, Diy taulut,
Taulukehykset ja tauluhylly on ostettu Ikeasta. Taulut ja valokuvat olivat esillä jo edellisessä kodissa, taulut on tehty itse. Maljakko on löytö kirpputorilta, oksa maljakossa omalta pihalta, ja patsas tuotu matkamuistona Ruotsista.

Muutama postaus sitten kerroin aloittavani blogissa uuden postaus sarjan Meidän kotona Vol 2. Tässä tulee sarjan ensimmäinen osa, jossa esittelen kotimme olohuoneen. suurimman osan kotona viettämästämme ajasta olemme olohuoneessa, joten sen sisustamiseen ja viihtyisäksi tekemiseen on kodissamme tällä hetkellä panostettu eniten. 

Pidän huonekaluissa suorista linjoista, enkä voisi kuvitella kotiini esimerkiksi rokokoo huonekaluja. Pidän siitä että kotona ei räisky kaikki sateenkaaren värit kerralla, vaan käytössä on aina jokunen sisustusväri. Täysin valkoisessa tai musta-valkoisessa kodissakaan en viihtyisi, vaan ripaus jotain väriä luo mielestäni kodikkuutta. Luokittelisin oman sisustustyylini modernin ja skandinaavisen sisustuksen välimastoon. Sisustuksessa pidän siitä, että kodissa näkyy uusi ja vanha rinta rinnan. Näin olenkin  yrittänyt kotiamme ja olohuonettamme sisustaa.

Suurin osa olohuoneemme kalusteista on samoja kuin edellisessä asunnossamme, mutta uusiakin juttuja on tänne tietenkin hankittu. Meillä oli myös varastossa muutamia huonekaluja odottamassa uudelleen käyttöön pääsyä. Uuden asuntomme sisustamiseen emme ole rahallisesti voineet käyttää huimia summia, koska itse olen ollut koko tämän ajan lasten kanssa kotona aluksi hoitovapaalla ja nyt äitiys- ja vanhempainvapaalla. Tämän vuoksi olemmekin suosineet aika paljon kirpputoreja, Tori.fitä ja Ikeaa.

Tätä kotia varten hankimme olohuoneeseemme uutena isomman maton (Ikean Ristinge), olohuoneen tv-tasoon lisää pituutta (Ikea Bestå), seinäkaapit (Ikea Eket) ja tauluhyllyt (Ikea), olohuoneen kattovalaisimen (Claes ohlsson North Light Mix & Mach Lampunritilä ja lampunpidike kangaspäällysteisellä johdolla), musta-valkoiset fleecehuovat (Helmi kirpputorin Ekopuodista)

Varastosta käyttöön pääsi musta ikean rahi, joka odotteli käyttöön pääsyä useamman vuoden. Rahi oli edellisessä asunnossa hetken käytössä, mutta sisustuksen muuttuessa päätyi odottelemaan uudelleen käyttöönottoa varastoon. Edellisestä kodista olohuoneeseemme päätyi käyttöön: sohva (Ikean Lillberg), olohuoneen pöytä (itse tehty),  nuojatuoli (ystävältä saatu ja itse päällystetty), musta kaappi (kirpputori löytö), jalkalamppu (kirpputori löytö), täyspuinen vaalea penkki (kirpputorilta ostettu, mutta uusi ja käyttämätön, käsityötä) ja Tupla kupla valaisin.

Olohuoneen seinälle teimme M:n kanssa kankaasta ja styrox levystä taulun. Tarkoitus olisi kehitellä taulun tilalle vielä jotain muuta ajan kuluessa, mutta tällä hetkellä Finlaysonin Puuska niminen kangas tuo pirteyttä ja väriä muuten aika valko - mustaan sisustukseen. Olohuoneemme koriste-esineet, tekstiilit ja taulut / valokuvat vaihtelevat ajoittain ja suurin osa niistä on ollut käytössä jo edellisessä kodissamme. Olohuoneemme televisiotason päällystä koristaa kuva Aunosta ja minusta mustissa kehyksissä, mutta kehyksiin olisi tarkoitus lähiaikoina vaihtaa kuva Helmistä ja Aunosta. Televisiotason päällä on myös Pentikin Loiste Kyntelikkö ja musta teräksinen kynttilälyhty (ostettu Järvenpään Kukkatalosta). Mustan kirpputorilta löytämäni kaapin päällä on Tupla Kupla valaisin ja kynttilöitä kirpputorilta ostetulla pyöreällä tarjottimella.

Saimme M:n siskolta M:n äidin suvussa olleen puisen keinuhevosen ja totesimme sen sopivan hyvin olohuoneemme tyyliin. Keinuhevonen on täyspuinen, lakattu, suoralinjainen, vanha ja tukeva. Auno ihastui keinuhevoseen nopeasti ja pitää sillä keinumisesta. Keinun alkuperästä ei ole paljon tietoa, mutta se on ollut monen M:n suvun lapsen leikeissä mukana jo monia vuosia ennen meille päätymistään. 

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä muutama kuva olohuoneestamme.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Lillberg sohva, Finlayson Puuska, Ikea Ristinge, Marimekko pienet kivet, Clas Ohlson North Light Mix & Mach, Aalto vati,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Lillberg sohva, Finlayson Puuska, Ikea Ristinge, Tupla Kupla valaisin, Aalto vati, Pienet kivet Marimekko, Ikea Lappljung Ruta tyynynpäälinen, Kastehelmi tuikku,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Ikea Ristinge villamatto, Aalto vati, Ikea Lappljung Ruta tyynynpäälinen, kastehelmi tuikku, Clas Ohlson  North Light Mix & Mach lampunritilä, Tupla Kupla valaisin, Ikea Bestå, Ikea Eket, Pentik Loiste kynttelikkö,,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Tupla Kupla valaisin, Marimekko Pienet kivat tyynynpäälinen, Lampaantalja Ikea, Ikea Ristinge villamatto,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Finlayson Puuska, Marimekko Pienet Kivet tyynynpäälinen, Aalto vati Iittala, Kastehelmi tuikku Iittala,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi,  Kuva Hanna Poikkilehto, Valokuvakehys Ikea, Tauluhylly Ikea, Taulu Diy,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Marimekko Pienet Kivet tyynynpäälinen, Aalto teräsvati Iittala, Kastehelmi tuikku Iittala,


Olohuoneen malli on sisustuksellisesti hankala, koska yhtään ehjää seinää ei ole käytettävissä. Seinänpätkä jossa sohva on katkeaa eteisen käytävään ja viereisellä seinällä on ikkuna. Vastakkaisella seinällä on isot ikkunat ja seinä jatkuu keittiöön saakka.  Neljättä seinää ei ole, koska olohuone jatkuu keittiöön ja neljännellä seinällä on siis keittiön kaapit. Tila on L kirjaimen muotoinen, josta pitkä osa on olohuonetta ja toinen osa keittiötä. Olohuoneen sisustaminen onkin monesti aiheuttanut päänvaivaa ja sisustamisessa on joutunut tekemään kompromisseja.

Meidän kodin sisustus elää koko ajan, joten olohuoneeseen on piensisustamisen / koristelujen osalta tullut jo pieniä muutoksia näiden kuvien ottamisen jälkeen. Muutoksia piensisustamisessa on tullut mm. sohvapöydän asetelmaan ja mustan lipaston päälle.
 
Tällainen on meidän olohuoneemme jossa oleskelemme, leikimme, nauramme, lepäämme, katsomme televisiota, syömme, nautimme, itkemme, sotkemme, kääriydymme vilttiin kylki toisen kyljessä kiinni, rakastamme, elämme ja  jonka sisustus on aina kesken. Eihän sisustukseen hurahtanut ja sitä harrastuksenaan pitävä voi sanoa koskaan, että nyt kaikki on valmista.

Mitäs pidätte kotimme olohuoneesta?


xx

Hanna


Sinua voi kiinnostaa myös seuraavat postaukset:*

Meidän kotona: Olohuone 
Asunnon myynti ja itse tehdyt DIY taulut Ohje olohuoneen itsetehtyihin sisustustauluihin.
Isänpäivän viettoa, helppo norsutaulu DIY  Olohuoneessamme kehyksissä olevaan norsutauluun ohje löytyy tämän postauksen takaa!
Mun koti ei oo täällä, vai onko kuitenkin? 



* Linkit lisätty postauksen julkaisemisen jälkeen.

5/12/2017

Aunon 3v Postimies Pate syntymäpäivät


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäivät, Taapero, Leivonta, Juhlat, Syntymäpäiväjuhlat


Aunon 3v syntymäpäivistä on kulunut nyt jo useampi viikko, joten nyt onkin viimeistään aika kertoa millaiset syntymäpäivät meidän ihana syntymäpäiväsankari oikein saikaan. Syntymäpäiviä vietimme kahdessa osassa, toiset kotona ja toiset mummilassa. Kerron tässä postauksessa kuitenkin vain syntymäpäiväjuhlista, jotka itse järjestimme kotonamme.

Olen yrittänyt ottaa lasten syntymäpäiväjuhliin teeman jostakin, josta syntymäpäivä sankari pitää. Auno tykkää tosi paljon Postimies Pate tv sarjasta, joten meillä vietettiin Postimies Pate teemaisia syntymäpäiviä.

Syntymäpäivät itsessään olivat hauskat ja rennot juhlat, mutta niiden valmistelussa ei kaikki mennytkään ihan niinkuin strömssössä. Nimittäin kakku tuotti suurta päänvaivaa, koska olin tietenkin päättänyt tehdä kerrankin jotain sellaista, jota en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Pitäähän sitä elämässä olla aina vähän haastetta. Päätin tehdä kakun päälle kuorrutteen sokerimassasta kermavaahdon sijaan ja kakun väleihin tuli täytteeksi vanilja mousse ja mansikka mousse mansikkapyreen ja kermavaandon sijaan. Täytteet onnistuivat ihan ok, mutta kakun kuorrutus meinaasi aluksi epäonnistua täysin. Ensimmäinen sokerimassa oli liian kuivaa, joten se halkeili ja jäi ihan karsean näköisesti kakun päälle. Yritin tätä sitten korjata toisella sokerimassalla, mutta sekin epäonnistui. Vasta kolmas sokerimassa yritys onnistui ja kakku sai lopulta päällisen. Muutama tuskanhiki karpalo siis koreili otsallani kuorruttaessa kakkua juhlia edeltävänä yönä, kun epäonnistumiset seurasivat toisiaan. Juhlapäivän aamuna lähdin sitten ostamaan kaupasta sitä viimeistä sokerimassa satsia, jolloin meidän auto jätti minut tielle. Hetken siinä kirottuani kävelin kotiin hakemaan toisen auton ja kurvasin kaupan kautta kotiin kokeilemaan, josko kolmas kerta sokerimassa kuorrutetta toden sanoisi. Lopulta kakusta tuli mielestäni tosi hieno ja kyllähän se ihan hyvältä maistuikin.  

Kakun koristelussa käytin siis sokerimassaa. Kakun päällä koristeena olivat tietenkin punainen kynttilä numerolla 3, Postimies Pate Figuuri, Postimies Paten auto, posti paketteja ja Jessi kissa figuuri. Kakku oli pääosin kuorrutettu valkoisella sokerimassalla ja kakun päällä oli mustasta sokeri massasta tie, jota reunusti valkosipuli puristimella tehdyt nurmikko tupsut. Kakun alareunaa kiersi vihreä sokerimassa kaistale, jonka leikkasin pizzaleikkurilla oikeaan leveyteensä ennen kakkuun laittoa.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Postimies Pate, Kakku, Leivonta, Juhlat

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Postimies Pate, Leivonta, Kakku, Juhlat

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Postimies Pate, Juhlat, Kakku, Leivonta

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Postimies Pate, Juhlat, Kakku, Leivonta


Kakun lisäksi tarjolla oli pieniä pizzoja, coctail piirakoita, tuorejuustoja, popcornia, suklaa pipareita, vaahtokarkkeja ja tuorejuusto hyrriä. Juomana tarjosimme mehukattiboolia, kahvia ja teetä. Osa tarjottavista oli gluteenittoomia. Tarjolla olevat herkut valitsimme sen mukaan mistä päivänsankari pitää, koska eihän kukaan halua syntymäpäivillään syödä sellaista mistä ei pidä.

Juhlavieraita oli kutsuttu lähemmäs 30 henkeä, mutta suurin osa perui tulonsa sairastumisten takia. Paikalle päässeiden juhlavireraiden kanssa meillä oli kuitenkin hauskat juhlat. Kaikkien  vieraiden kanssa kerkesi jutella ja tunnelma oli mukavan rento. Päivänsankari sai paljon lahjoja, joista tykkäsi kovasti. Meistä aikuisista oli ihana nähdä sukulaisia ja ystäviä ja vaihtaa kuulumisia.

Juhlien teemavärit olivat punainen, sininen ja keltainen, jotka valittiin tietenkin Postimies Pate piirretystä. Koristelut olivat suhteellisen hillityt. Ikkunoita koristi punainen viirinauha ja ilmapallot olivat teemaväreissä, samoin kuin kertakäyttö astiat ja servetit. Tarjoilupöydällä oli Aunon kastekynttilä ja maljakossa pihaltamme otettuja tuijan oksia.

Syntymäpäiviä varten askartelimme M:n kanssa Postimies Pate Photo booth auton, jossa halukkaat juhlavieraat saivat kuvauttaa itsensä. Tästä tuli oikea syntymäpäivien hitti, kun päivänsankari ja pikku juhlavieraat leikkivät autoleikkiä.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Photo Both, Postimies Pate, Taapero, Syntymäpäiväjuhlat, Lapsi,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Taapero, Leivonta, Postimies Pate, Photo Both,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto,  Syntymäpäiväjuhlat, Taapero, Lapsi, Lahja, Juhlat,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi, Kuva Hanna Poikkilehto, Syntymäpäiväjuhlat, Lapsi, Taapero, Lahja, Juhlat,

Päivänsankarilla oli hauskaa, juhlat olivat onnistuneet ja kakku oli hyvää. Tällaiset olivat meidän Aunon tämänkertaiset syntymäpäiväjuhlat. Katsotaan että mitä hauskaa me keksitään ensi vuonna. 

xx

Hanna

5/07/2017

Mun koti ei oo täällä, vai onko kuitenkin?


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Koti, Olohuone, Sisustaminen, Kastehelmi tuikku, Aalto vati, Marimekko, Pienet kivet tyynynpääliset,

Blogini lukijat jotka ovat olleet matkassani pidempään varmasti muistavat meidän muuttaneen uuteen kotiin viime vuoden huhtikuussa. Nyt elämme toukokuuta, joten muutosta on kulunut aikaa muutamaa viikkoa päälle vuosi. Lähes koko tämän vuoden ajan olen jotenkin haikaillut vanhan kotimme perään ja surrut sen menetystä. Päässäni on moneen kertaan soinut biisi mun koti ei oo täällä. Tämä on ollut myös syy siihen, että blogiini ei ole tullut juurikaan kotiimme liittyviä postauksia. En vain ole tiennyt että mitä tästä paskasta (tosi usein tämän vuoden aikana kodistamme käyttämäni ilmaisu) nyt voisin sitten kertoa. 

Vasta nyt kuluvan kevään ja viimeisimpien kuukausien aikana ajatukset ovat pikkuhiljaa kääntyneet siihen suuntaan, että tämä asunto on meidän koti oikeasti. Vasta nyt minusta alkaa tuntua siltä, että olen vihdoinkin tullut kotiin. Tämä prosessi vei lähes vuoden. En tiedä johtuuko se raskaus hormoneista, vuodelevosta, lyhyen ajan sisällä tulleista monista isoista muutoksista, vai mistä, mutta henkisesti tämä muutto oli tosi raskas. Jätin taakseni kauniin, meidän itse remontoiman kodin ja muutin asuntoon, jossa kädenjälkeni ei näy juuri missään. Muutenkaan tämän vuoden aikana paukut ei ole riittänyt tämän asunnon laittamiseen ja paljon keskeneräisiä projekteja roikkuu siellä ja täällä. Seiniä kyllä maalasimme ennen muuttoa, mutta siihen se on jäänytkin. Kuitenkin ajan kuluessa ja kun olen vihdoin päässyt tätä sisustamaan, niin tämä on alkanut pikkuhiljaa tuntua kodilta. 

Kun ostimme edellisen kotimme, niin se tuntui kodilta samantien kaikkine vikoineen. Tämä asunto ei tuntunut. Olenkin vuoden aikana kironnut tämän asunnon varmaan tuhanteen kertaan alimpaan helvettiin kaikkine vikoineen. Minua on ärsyttänyt asunnon kaksi kerroksisuus, joka näin pikkulapsi perheessä aiheuttaa omat harminsa. Suurimmat ärsytyykset minussa on aiheuttanut asuntomme keittiö, joka on edellisen asunnon Puustellin hienoon keittiöön verrattuna ihan surkea. Myöskin asunnon rumat portaat käyvät eteisessä silmään, samoin, kuin ruskeat lattialistat. 

Lähes koko vuoden aikana en jotenkin ole osannut nähdä tämän asunnon positiivisia puolia, vaikka kyllähän niitäkin on paljon. Vasta nyt muutaman kuukauden aikana olen pikkuhiljaa orientoitunut siihen, että kyllä tästä varmasti ihan kiva koti tulee. Vielä se vaatii tekemistä, mutta pikkuhiljaa usko siihen on löytynyt, että tästä tulee vielä ihan kiva koti meidän perheelle. Muutamia juttuja tänne ajan saatossa kuitenkin haluan, kuten paremman keittiön, takan, maalatut portaat ja valkoiset lattialistat. Nämä kaikki ovat siis haaveissa, toiset pidemmän tähtäimen suunnitelmissa ja toiset helpommin ja vähemmällä rahalla toteutettavissa. Nyt kesän aikana toivoisin, että saisimme maalattua ne eteisen portaat ja sisustettua työhuonetta, lastenhuonetta ja parveketta.

Tällä hetkellä on vielä ihan turha haaveilla isosta keittiö remontista ja takasta, koska ne ovat niin kalliita hankintoja, ettei meillä ole niihin tässä elämäntilanteessa varaa. Aloitetaan siis halvemmista projekteista ja sisustamisesta, kyllä niilläkin saa  jo paljon aikaan. Keittiötä aion tuunata kivemman näköiseksi vähän pienemmällä budjetilla, kunhan olen ensin suunnitellut ja ratkaissut muutaman pikku pulman asiaan liittyen.

Sisustamisella olen kuitenkin jo saanut joitakin huoneita ihan mukaviksi ja viihtyisiksi, joten pikkuhiljaa alkaa olla aika esitellä meidän uutta kotia täällä bloginkin puolella. Tästä onkin hyvä aloittaa postaus sarja  Meidän Kotona Vol. 2. Näissä postauksissa aion esitellä kotiamme huone huoneelta, pikkuhiljaa. Vielä täällä on paljon sisustamista ja laittamista, mutta asiat etenevät, niinkuin ne pikkulapsi perheessä usein taitavat edetä, nimittäin aika hitaasti. Tulevaisuudessa siis sisustus teemat, jotka ovat olleet pahasti paitsiossa ja vauva, perhe jne, postausten varjossa, palaavat takaisin blogiin. Jeah, tästä se taas lähtee. Rakkaus tuunaamiseen, kotiin ja sisustamiseen.


Olen vihdoinkin tullut kotiin.


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Diy Light Box Sign, Koti


Muita aiheeseen liittyviä blogi postauksia, jotka voivat kiinnostaa sinua löydät näiden linkkien takaa:



xx

Hanna

5/03/2017

Ihana kamala imetys


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Vauva, Äitiys, Vauvantahtinen imetys, Imetyskoru
Imetyshetki, Helmi 8kk

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Vauva, Äitiys, Vauvantahtinen imetys, Imetyskoru
Helmi 8kk

Imetys taivalta on nyt takana vajaa yhdeksän kuukautta. Näihin yhdeksään kuukauteen on mahtunut paljon onnisumisen iloa ja onnea, mutta myös epätoivon hetkiä, kipua ja kyyneleitä.Olen äärettömän iloinen, onnellinen ja myös vähän ylpeä siitä, että olen onnistunut imettämään Helmiä näinkin pitkään. Aunon imetys ei onnistunut ollenkaan, joten pätin jo ennen uuden raskauden alkua, että tekisin kaikkeni, jotta imetys mahdollisen uuden vauvan kanssa onnistuisi. Jo Helmin raskaus aikana luin imetykseen liityvää kirjallisuutta ja kaivoin kaikkea mahdollista imetykseen liittyvää tietoa netistä. Erään ystäväni sisko on imetystuki henkilö, joten ennen synnytystä tapasin myös hänet ja keskustelimme imetyksestä. Valmistauduin tulevaan imetykseen ostamalla valmiiksi nännipumpun ja rintakumit matalien ja pienien rinnanpäideni takia.
 
Helmin synnyttyä hän alkoi kyllä imeä rintaa, mutta imetys koski ihan mielettömästi. Kipu oli todella kovaa ja jokainen imu sai kyyneleet silmiini. Lopulta Helmin kielijänne todettiin liian kireäksi ja katkaistiin, tämä helpotti kipua vähän. Kivuttomaksi se ei imetystä kuitenkaan tehnyt. Helmi söi rintaa lähes kokoajan. Osa ensimmäisistä imetyksistä tapahtuivat rintakumin kanssa, mutta Helmi söi kun söikin paremmin rinnasta ilman kumia. Muutama päivä siinä imemisen opettelussa meni, mutta lopulta se onnistui ilman kumia hyvin. Lisämaidot jota alussa annoimme, annoimme joko spruutalla tai hörpyttämällä, koska en halunnut, että hän saisi tuttipullosta maitoa, jotta se ei sotke imetystä.

Päästyämme kotiin sairaalasta Helmin painoa täytyi seurata, koska hän oli syntyessään pienikokoinen, jotta varmistuttaisiin painon riittävästä noususta. Kotiuduimme sairaalasta niin, että Helmi söi myös vähän korviketta. Oma maitoni lähti nousemaan kunnolla vasta kotona ja raskausdiabeetekseni takia Helmin sokeri arvoja seurattiin, joten lisämaidon antaminen oli tällöin perusteltua. Helmin sokeriarvot olivat kuitenkin koko ajan  ihan hyvät, joten mitään huolta ei ollut ja korvike määrä pysyi onneksi aika pienenä.

Kotona maito sitten nousi. Rinnat olivat älyttömän kipeät ja täynnä, mutta maito ei  meinannut millään herua ulos. Itku silmässä yritin imetystukihenkilön neuvojen mukaan pumpata maitoa ulos käsin, mutta se ei auttanut. Lopulta sain maidon herumaan lämpimässä suihkussa käsipumpun  avulla. Siellä minä pumppasin ja tihrustin itkua älyttömän kipeiden rintojeni kanssa.

Helmi halusi syödä lähes kokoajan ja imetys kerrat kestivät päivälläkin pari tuntia kerrallaan. Joka päivä neljän maissa alkoi pidempi tankkaus, joka saattoi jatkua puoleenyöhön saakka. Siinä minä istuin ja imetin samassa tuolissa monta kuukautta, monia tunteja kerrallaan. Rinnat oliva kipeät ja iho lähes rikki niin tiheästä imettämisestä. Helmin suu oli jotenkin sen verran pieni, että kieli hankasi lähes koko ajan rintaa samasta kohdasta, joten kohta oli lähes rikki ja älyttömän kipeä. Tämä korjaantui vain ajan kanssa, kun hän kasvoi isommaksi. Hyvän imetys asennon löytäminen oli hankalaa ja aluksi imetys onnistui vain kyljeltään, kun taas jossakin vaiheessa oikean asennon sai vain imetystyynyn avulla ja imettämällä aina samassa asennossa istuviltaan.

Ensimmäisissä neuvolan punnituksissa paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten päätimme hankkia vauva vaa´an. Neuvola ei nimittäin suostunut tekemään syöttöpunnituksia ja he eivät myöskään voineet lainata meille vaakaa. Neuvolasta ei myöskään annettu minkäänlaista muutakaan apua ja tukea imetyksen onnistumiseksi, ei edes neuvoa mistä sellaisen vaa´an voisi löytää. Soitin myös synnytys sairaalaan, jossa taas sanottiin imetyksen tuen ja suyöttö punnitusten olevan neuvolan tehtävä. Googlettelimme ja löysimme onneksi lopulta muutaman paikan, josta pystyi vuokraamaan vauva vaakoja ja haimme sellaisen meille pariksi kuukaudeksi. Tämä oli hyvä päätös. Pystyin sen avulla näkemään, että Helmi sai varmasti tarpeeksi maitoa, koska välillä paino nousi jopa 120g ruokailun aikana. Tämän jälkeen neuvolassa paino onkin noussut tosi hyvin ja tasaisesti koko ajan. Sain vaa´an avulla mielenrauhan siitä, että maito riittää.

Päätin myös jo aika alussa (vaikka neuvolassa olikin sanottu, että korviketta kannattaa antaa, kun paino ei ole noussut tarpeeksi) jättää korvikkeen pois ja antaa Helmin itse tilata tarvitsemansa määrä maitoa imemällä. Tämä tietenkin lisäsi vielä imetys sessioiden kestoa ja määrää, mutta se takasi sen, että maito riitti ja korvikkeesta voitiin luopua. Pelkäsin nimittäin, että korvike määrät nousevat taas tälläkin kertaa liian suuriksi, enkä pystyisi kuromaan niitä enää kiinni. Tässähän pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Jos olisin täyttänyt Helmin mahan korvikkeella sen sijaan, että hän olisi itse imenyt ja tilannut lisää maitoa, niin emme varmasti olisi pääseet täysimetykselle. Neuvolan toimintaan olin kuitenkin äärettömän pettynyt, koska en sieltä saanut minkäänlaista tukea imetyksen onnistumiseen, vaikka sitä pyysin ja koin imetyksen onnistummisen äärettömän tärkeäksi asiaksi.

Kivut imetyksen kanssa helpottivat vasta useamman kuukauden imetyksen jälkeen, Helmin ollessa suunnilleen n. 3kk.  Kävin jopa imetystuki ryhmässä ja imetystukihenkilö varmisti, että Helmin imemis otteessa ei ollut vikaa, koska sitäkin epäilin monesti kipujen syyksi. Olin monesti luovuttamassa ja itkin kivuista ja siitä, että imettäminen on ihan kauheaa. Koko ajan pitäisi olla imettämässä ja vauva haluaa vain syödä, mutta kun se vain koskee niin kauheasti. Onneksi se kipukin lopulta hellitti Helmin kasvaessa ja onneksi en luovuttanut, koska nyt imetys on ihan ok. Kipuja ei enää ole ja imetys onnistuu hyvin.

Monenlaisia vaiheita on imetyksen aikana kerennyt olla. On ollut hulina vaiheita, kun Helmi ei ole suostunut syömään, vaan huutanut kurkku suorana. Silloin piti vähän huijata, kävellä, hytkytellä ja huijata rintaa suuhun. On ollut tiheän imun kausia, jolloin rintaa on syöty lähes koko ajan. On  ollut kaikenlaisia vaiheita, vaikeitakin. Yhdessä vaiheessa Helmi teki sellaista, että veti päätään taaksepäin ja nyki nänniä ja se ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä. Vähän kuin pistettäisiin pyykkipoika nänniin ja vedettäisiin siitä, aih!

Nyt selkeästi huomaa sen, että meillä syödään jo kiinteitä. Imetys kerrat ovat vähentyneet ja imemis aika lyhentynyt noin kymmeneen minuuttiin. Enää ilta ja yö syöttö ovat kestoltaan pidempiä. Kyllä, luit oikein, yösyöttö. Ainoa mikä minua tällä hetkellä riepoo, niin on tämä yö syöminen. Siitä haluaisin pikkuhiljaa eroon, koska katkoton uni tulisi tarpeeseen. Itse en kuitekaan ole vielä valmis vieroittamaan Helmiä kokonaan imetyksestä, vaan aion jatkaa sitä vielä. Ainoastaan kun noista yö imetyksistä saisi jotenkin vieroitettua.

Minulta on monet kysyneet, että vieläkö sinä imetät ja kauanko aiot jatkaa. Vastaus on, että en tiedä. En ole pohtinut sitä, että milloin imetys loppuu. Tavallaan se tuntuu jopa haikealta, että jossakin vaiheessa se oikeasti tulee loppumaan. On jotenkin niin etuoikeutettu olo varsinkin iltaisin, kun Helmi siinä rauhallisena tuhisee ja syö. Minä saan illalla viimeisenä ihmisenä saatella häntä sylissäni unten maille. Eihän hän tietenkään syliin nukahda enää, mutta saan sen kauniin ja rauhallisen hetken jakaa illalla hänen kanssaan. On ollut hienoa tietää hänen kasvaneen puoli vuotta täysin minun omalla maidolla, jos ei niitä muutamia korvike pisaroita ihan ensimmäisenä viikkona lasketa.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen täytyy sanoa, että olen onnellinen ja ylpeä tästä lopulta onnistuneesta imetyksestä. Olisin kokenut jo toisen imetys pettymyksen, jos olisin lopettanut silloin, kun sitä monesti kipujen takia mietin. En olisi koskaan kokenut imetyksen hienoutta, jos olisin silloin luovuttanut. Onneksi olin niin sitkeä ja päättäväinen, että lopulta kamalasta imetyksestä tuli oikeastaan ihan ihanaa.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Naistenklinikka, Vauva, Äitiys, Lapsentahtinen imetys
Helmi päivän vanhana

xx


Hanna

5/01/2017

Huhtikuun parhaat x 6. Hyvän vapun toivotukset ja vappu kuulumiset.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Serpentiini,


Kulunut huhtikuu on ollut aika monivivahteinen. Paljon on ollut hienoja juttuja, mutta koko perheen flunssa-aalto vähän laski hetkittäin fiiliksiä. Tässä postauksessa keskitytään kuitenkin siihen, että mitkä kuusi asiaa nousevat huhtikuun parhaimmiksi jutuiksi ja tässä ne nyt tulevat:

1. Järvenpään opiston henkilökuvaus - valokuvauskurssi


Kävin nyt huhtikuun loppu puolella neljä päivää kestäneen valokuvauskurssin, joka oli kyllä ihan tosi huippu. Tästä kurssista tulenkin postaamaan teille vielä ihan oman postauksen, koska se oli niin loistava.

2. Aunon syntymäpäiväjuhlat


Ihana Auno täytti muutama viikko sitten 3 vuotta ja tottakai tämä tapahtuma ansaitsee paikkansa Huhtikuun parhaissa jutuissa. Synttärit olivat hauskat ja synttäri sankari iloinen pikku päivänsankari. Synttäri postaus onkin vielä työn alla ja tulette kuulemaan tästäkin vielä lisää tulevissa postauksissa.

3. Pääsiäinen Lappeenrannassa


Oli ihanaa nähdä perhettä, isovanhempia ja ystäviä. Edellisestä Lappeenranta vierailusta olikin kerennyt vierähtää vähän enemmän aikaa, joten pääsiäis reissu Lappeenrataan oli kyllä tosi mukava juttu.

4. Parisuhdeseksi


Tätä ei varmaankaan tarvitse hirveästi avata. Meidän 8kk kestänyt kuiva kausi päättyi vihdoinkin ja noh, kyllä se vain kuuluu ehdottomasti kuukauden parhaimpiin juttuihin. Nin ja tämä oli kaiken lisäksi vielä mielestäni niin yyber hieno juttu, että ihan päätin nyt jakaa tämän uutisen kaikkien teidän rakkaiden blogini lukijoiden kanssa. Koska oi kyllä, mielestäni parisuhteeseen kuuluu seksi ja olen aivan varma siitä, että pitää paikkansa sanonta, että sen näkee naamasta, jos lakkaa saamasta. Voinkin siis kehottaa kaikkia parisuhteessa eläviä, että pistäkäähän sitä lihaa piiloon, se piristää kummasti ja vähentää vitutusta.

5. Helmi kääntyi selältä vatsalleen 


Ihana Helmi yllätti äidin kääntymällä selältä vatsalleen. Illalla jo nukkumaan menon jälkeen Helmi päätti rykäistä rojut housuun ja pakkohan sitä vaippaa oli lähteä vaihtamaan. Vaipanvaihdon jälkeen Helmi sitten kääntyi yläkerran lattialla ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran hän ensin kokeili kääntyä onnistumatta, mutta sitten lopulta hän vain kiepsahti ympäri. Olin kyllä niin ylpeä. Sen jälkeen meillä onkin sitten kääntyilty ihan päivittäin.

6. Vappuaaton brunssi


Eilen oli ensimmäinen brunssi Helmin syntymän jälkeen, kun brunssin aikana kukaan ei itkenyt, huutanut, valittanut ja kitissyt. Oli kyllä niin huippua! Koko perhe syömässä yhdessä saman pöydän ääressä. Tarjolla oli munakokkelia, nakkeja, leikkelettä, juustoa, coctail piirakoita, tomaattia, kurkkua, simaa, maitoa, teetä, kahvia, croissantteja, hodareita, aiolia, perunasalaattia, patonkia, ketsuppia ja sinappia. Jälkäriksi oli kolmen suklaan kakkua. Helmi söi sormisuokana banaania, omenaa ja kurkkua. Tänäänkin vietimme aamulla brunssia, joka oli yhtä suuri menestys, kuin eilinen. Meidän perhe brunssit ovat palanneet ja niistä voi taas nauttia.

Joten haluankin tämän Huhtikuun parhaat postauksen siivittämänä toivottaa kaikille teille blogini lukijoille hyvää ja railakasta Vappua! Itse vietin tänään vappua käymällä Kampin Terveystalossa hakemassa itselleni lääkitystä poskiontelontulehduksesta johtuviin karseisiin poski ja ylähammas kipuihin. Toivottavasti olo tästä paranee ja juuri alkanut toukokuu lähtee lopulta paremmin käyntiin, eli kohti terveempää huomista. 

Pakko vielä kertoa, että meillä on kyllä ihana naapuri. Äsken soi ovikello ja naapuri toi poikiensa kanssa meille tänään leivottuja munkkeja. Tämä kyllä pelasti meidän hiukkasen nihkeän vapun ja mun päivän. Simaa en tänä vuonna kerennyt tekemään, joten valmiilla menään, mutta ihanien tänään tehtyjen munkkien kera se kaupan simakin menee. Kiitos vielä tätäkin kautta ihanista ja suussasulavista munkeista ja nihkeän vapun pelastuksesta! 

Tässä vielä meidän vappua kuvina.



Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Brunssi,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vauva, Sormiruoka, Vappu, Brunssi,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Brunssi,

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Brunssi, Croissant

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Sairastaminen, Lääkkeet, Burana, A-vita plus, Lotus nessu, Dymistal, Kefexin, Naso ratiopharm,
Eiköhän näillä parane

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Munkki, Vappu, Kotisima,
Vapun pelastus. Ihanat munkit jotka saatiin naapureilta ja kotisima

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Vappu, Munkki,
Ihania munkkeja



xx

Hanna

4/28/2017

Helmi vauvan syntymä, eli synnytyskertomus


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Synnytys, Naistenklinikka, Vauva, Äitiys, Sydänkäyrä, Raskaus
Käyrillä

Sanotaan, että kaikki synnytykset ovat erilaisia. Itse huomasin tämän toteamuksen pitävän paikkansa. Minulla on kaksi lasta ja kaksi aivan erilaista synnytyskokemusta. Pakko tähän todeta, että onneksi ne olivat erilaisia, koska Aunon syntymä oli ehkä yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Tämä toinen synnytykseni taas oli todella hieno kokemus ja heti synnytyksen jälkeen oli olo, että jos synnyttäminen olisi aina tällaista, niin mikäpäs siinä. 

Synnytyksestä on kulunut aikaa jo 8 kuukautta, mutta halusin vielä kirjoittaa ylös miten kaikki menikään. Halusin myös jakaa tämän teidän lukijoiden kanssa, koska siellä ruudun toisella puolella on varmasti monia lukijoita, jotka haluaisivat lukea hyvästä synnytyskokemuksesta. Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka kamalaa synnyttäminen on ja toisinaan se myös sitä onkin (tästä minulla on omaakin kokemusta), mutta ei aina. Tämä tarina on kertomus hyvästä syntymästä ja voimaannuttavasta synnytyskokemuksesta. Postaus on aika pitkä, koska en halunnut pätkiä sitä osiin. Popcorn kulhot vain esille siellä ruudun takana ja lukemaan miten meillä kaikki oikein menikään. Teksti sisältää myös kohtia, jotka eivät sovi heikkohermoisille. Tästä se lähtee.

Olin uumoillut jo useamman päivän ajan, että kohta se lähtö synnyttämään varmasti tulee. Sukkapuikko kipuja oli ollut useamman viikon ajan ja jotain limatulpan tapaistakin oli jo muutaman päivän irtoillut. Viikkoja oli kertynyt mukavasti ja elettiin raskausviikkoa 38+5, päivä oli maanantai. Osittain olin jo aika malttamaton, koska Auno oli syntynyt rv 37+6 ja molemmissa raskauksissa oli vuodelepoa useampi viikko takana, että eikö se nyt jo kohta tule, ettei vain yliajalle mene. 

Sunnuntaina rv 38+4 olimme vielä ystäväni, eli vauvan tulevan kummin luona heidän lapsensa yksivuotis syntymäpäivillä ja totesin, että en ihmettelisi, jos lähtö tulisi vaikka jo tulevana yönä. Oireita lähestyvästä synnytyksestä kuitenkin oli jo niin paljon, jotain veren tapaistakin välillä tuli pyyhkiessä. Jostain myös luin, että lähestyvä synnytys tekee peräaukosta ylöspäin kasvavan violetin viivan perävakoon ja pakkohan tämäkin ihme oli tarkistaa ja no sieltähän sellainen violetti viiva löytyi. Heh, kaikkea sitä tuleekin tiirailtua, jopa omaa takalistoa peilin kautta.

Maanantaina aamulla rv 38+5 sitten herttyäni totesin, että ei sitä lähtöä sitten tullutkaan yön  aikana ja olin hiukan pettynyt. Puolen päivän aikoihin saimme Aunon päiväunille ja päätimme kokeilla yhtä kolmen ässän menetelmää, koska tämä puoli parisuhteessa oli jäänyt raskauden myötä pois laskuista vuodelevon takia. Niin pitihän sitä nyt, ennen kuin lapsi syntyy, niin edes kerran pistellä menemään. Pian tämän jälkeen alkoi tuntua pieniä nippaisuja alavatsalla. Itsekseni siinä sängyssä maatessani naureskelin että heh heh, se nyt olisikin hauskaa ja ihan vitsi, jos se synnytys tästä käynnistyisi. Eihän siinä synnytyksen käynnistämisessä näin onnistu juuri kukaan. Ainakaan kavereiden kertomusten pohjalta kukaan ei ollut onnistunut, vaikka olivat kuulemma yrittäneet, mutta turhaan. 

Noh, kello kahden aikoihin tosesin jo M:lle, että mulla on jotain supistuksen tapaisia ja niitä tulee aika usein ja voimistuen. Kolmelta päätin soittaa Naistenklinikalle ja kysellä, että kannattaako tulla näytille. Olimme siis hetken kellottaneet supistuksia ja niitä tuli kymmenen minuutin välein ja kesto supistuksella oli suunnilleen sen minuutin. Naistenklinikalta sanottiin, että voit tulla, tai seurailla kotona ja ottaa panadolia. Päätimme kuitenkin lähteä näytille, koska edellisen synnytykseni ollessa niin nopea (ensisynnytys perätilassa, vesien menosta lapsen syntymään 4h 45min), niin minua oli kehottettu tässä raskaudessa lähtemään ajoissa sairaalaan, koska yleensä toinen synnytys on ensimmäistä nopeampi. Siinä sitten soitin ystävälleni (sama ystävä jonka lapsen syntymäpäivillä olimme sunnuntaina olleet, eli tulevan vauvan kummi) ja sovimme vievämme Aunon heille hoitoon Pasilaan. Puhelimessa kyllä vielä totesin, että varmasti tulee hukkareissu, että käydään vain näytillä. 

Ajelimme Pasilaan ja jätimme Aunon hoitoon. Aunoa viedessä nojailin seiniin jo ihan lahjakkaasti supistuksien tullessa, mutta vieläkin ajattelin, että kotiin lähdetään takaisin. Ystäväni sanoi jälkeenpäin, että minusta näki, että ilman vauvaa ei takaisin tulla. Ajelimme Naistenklinikalle ja matkan aikana totesin M:lle että supistukset ovat tihentyneet ja koventuneet siitä, kun lähdimme kotoa. Pelkäsin kuitenkin, että supistukset loppuvat ja palaamme vielä kotiin, koska niinhän joillekin välillä käy. Joillakin on pitkään ihan napakoita supistuksia, jotka kuitenkin lopahtavat.

Naistenklinikalle saapuessamme M jäi parkkeeraamaan autoa. Itse seiniin välillä nojaten pääsin hissille, jossa eräs mukava pariskunta, joka nojailuani katseli, toivotteli onnea tulevaan synnytykseen. Tapasin heidät vielä myöhemmin synnyttäneiden osaston ruokasalissa ja he olivat sanoneet toisilleen minun poistuttuani hissistä. että jos minut olisi kotiin laitettu, niin se olisi ollut ihme. Niin synnyttäjältä kuulemma näytin. Päästyäni osastolle neljän jälkeen minut otti vastaan mukava kätilö. Vauvan sydänääniä kuunneltiin sekä kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanne tutkittiin. Kätilön tuomio oli, että olin  auki neljä senttiä ja minulla oli hyvät supistukset, joten synnytyssaliin vaan. 

Siirryimme synnytyssaliin, vauvan sydänääniä kuunneltiin ja sain käteeni ilokaasumaskin. En kuitenkaan antanut laittaa sitä kovin vahvalle seokselle, koska pelkäsin tulevani siitä huonovointiseksi. Supistukset olivat kuitenkin edelleen ihan siedettäviä ja kestin ne ihan hyvin. Minulle laitettiin käteen myös tippa, joka tiputti minuun antibioottia, koska minulta löytyi joku bakteeri, joka voisi tarttua synnytyksessä lapseen ja aiheuttaaa vakavia juttuja vauvalle. Tämä sama bakteeri on kuulemma usealla synnyttäjällä Suomessa, joten ilmeisesti aika yleinen juttu. Aunoltahan minulla tätä ei ollut, joten vähän tästä yllätyin, että mistäs se nyt oli tullut. Kuulemma vaikka peräaukon puolelta emättimeen. 

Kätilö kysyi lapsen oletettua sukupuolta ja toi mukanaan huoneeseen vaalenpunaiset rannekkeet valmiiksi tyttövauvaa varten. M niitä katseli ja totesi, että katso nyt, vaaleanpunaiset rannekkeet tyttöä varten. Itse siihen totesin, että noh, katsotaan vaihtuuko ne vielä vaaleansinisiin. Olimme saaneet useammassa ultrassa tyttö lupauksen, mutta itse totesin, että uskon vasta, kun näen.


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Supistusten välissä hyvä fiilis


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Supistus ja ilokaasu

Tunnelma oli rauhallinen ja odottava. Minua kyllä jännitti ihan kamalasti. Muutamia kuviakin kerkesimme ottaa ja höpötellä mukavia. Supistuksia tuli ja meni, mutta ne olivat vielä ihan siedettäviä ja niiden kanssa pärjäsi ihan hyvin. Pääosin seisoskelin sängyn vieressä tippapullon ja ilokaasumaskin kanssa, koska seisova asento tuntui hyvältä. Supistuksen tullessa varsinkin seisova etukumara asento oli paras. Jumppapalloakin kokeilin, mutta sen päällä istuminen tuntui kauhealta, joten se jäi vain kokeiluksi. Ilokaasua imppailin aina alkaessa tuntua siltä, että supistus oli tulossa.

Kätilö kävi tarkistamassa uudelleen kohdunsuun tilanteen seitsemän maissa, edistystä oli tapahtunut kuuteen senttiin ja hän kysyi haluanko epiduraalin. Pohdin sitä suuresti, koska vielä supistukset eivät olleet ylitsepääsemättömän kovia. Kuitenkin lopulta päätin, että otan epiduraalin, koska olin jo kuusi senttiä auki. Entäs jos kohta olisinkin ollut niin kipeä, mutta jo liikaa auki ja en olisi enää saanutkaan sitä epiduraalia. Anestesialääkäri tuli ja laittoi epiduraalin ja kivut katosivat lähes kokonaan. Karmea Aunonkin synnytyksestä tuttu tärinä tuli kuitenkin kivun tilalle. Tärisin epiduraalin vaikutuksesta kuin horkassa, ihan kuin olisin ollut lisää kamaa tarvitseva nisti. Kädet tärisi niin, että en kyennyt kirjoittamaan tekstiviestiä ja hampaat kalisi. Hassu sivuvaikutus. Mutta en kadu sen ottamista, kyllä se sen verran hyvää mömmöä oli, kun vei kivut pois. Olo oli hyvä, vaikkakin jännitti ja tärisytti.

Aikani hengailtuani supistukset alkoivat taas tuntua kipeiltä ja supistuskäyrät piirtyivät jo aika kovina huoneessa olevalle näytölle. Kello oli siinä yhdeksän pintaan. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan kymmenen senttiä auki. Lapsivedet eivät kuitekaan olleet vielä menneet, eikä hän halunnut puhkaista kalvoja, joten odottelimme kalvojen puhkeamista itse ja epiduraalin vaikutuksen lakkaamista.  Tässä synnytyksessä pääni oli lähes kokoajan kartalla siitä, mitä tapahtuu. Tieto siitä, että odottelemme vain epiduraalin vaikutuksen loppumista ja  kalvojen puhkeamista kauhistutti. Tajusin, että kohta koskee ja kovaa. Kysyin kätilöltä, että pitääkö minun muka ponnistaa ilman kivunlievitystä ja hän totesi, että onhan meillä nyt jotain puudutteita tuossa laittaa, jos tarvitsee, mutta epiduraalin loppumista odotellaan. Olo oli kuin teuraalle olisi menossa. Supistukset voimistuivat, kivut kasvoivat ja puudutuksen vaikutuksen loppumista odoteltiin.  

Lopulta vähän ennen kymmentä, tunnin odottelun jälkeen kalvot lopulta puhkesivat. Jonkinlaista pientä ponnistamisen tarvetta alkoi  tässä vaiheessa jo olla, kun muistan vähän jo ponnistelleeni seisaaltaan ja silloin vain kuului se poks ja totesin, että nyt ne kalvot puhkesivat. M vastasi että eihän, ku ei mitään valu. Totesin, että kyllä ne nyt meni, nousin sängylle ja kätilö kutsuttiin paikalle. 

Kätilö saapui paikalle, mutta kertoi heillä olevan juuri vuoron vaihto menossa, että ponnistusvaiheen hoitaisi seuraavan vuoron kätilö. Tämä oli hiukan inhottavaa, mutta minkäs teet. En siis kerennyt tähän kätilöön tutustua ennen lapsen syntymää ollenkaan. Kätilö kysyi toiveitani ponnistusasennosta ja totesin, että toivoisin voivani ponnistaa jossakin pystymmässä asennossa. Hän kuitenkin oli sitä mieltä, että kyllä nyt synnytetään kyljellään sängyllä. Olin aluksi vastaan, mutta tyydyin lopulta tähän. Kävin kyljelleni ja kätilö tarttui jalkaani kiinni ja väänti sitä auki, se sattui. Hän vain totesi, että lantio kunnolla auki, niin mahtuu syntymään. Lonkkani oli tämän jälkeen pari viikkoa kipeä, sen verran kovin kätilö jalkaani auki runnoi. 

Aluksi kätilö sanoi, että otetaan muutama harjoitus ponnistus ja totesi että hyvin tulee. Mitään kipulääkkeitä tai puudutteita en kerennyt saada, enkä tajunnut niitä siinä edes pyytääkään. Kyllähän se koski. Kätilö sanoi, että kun on toinen synnytys ja näin hyvin lapsi on syntymässä, niin kauan ei enää kestä, että tämä vauva syntyy nopeasti. Muistan sanoneeni, että sattuu tosi kovaa ja kätilö vastasi jotain siihen suuntaan, että uskoo niin olevan. Kätilö totesi heti perään, että sitten kun sattuu ihan tosi kovaa, niin pitää ponnistaa vielä kovempaa, niin sitten lapsi syntyy ja näin tein. Pätin että antaa mennä sitten, ponnistan ihan niin paljon kun pystyn vaikka sattuukin ihan tosi kovin, että saadaan se ulos sieltä. M tarjosi ponnistusvaiheen aikana minulle auttavaa kättä puristettavaksi, koska se puristaminen jotenkin kummasti auttoi. Yhtään en huutanut ponnistamisen aikana, ainoastan kuulemma puhisin ja ähkin. Olin koko synnytyksen ajan aika rauhallinen, enkä onneksi heittäytynyt mitenkään hysteeriseksi missään vaiheessa. Muistan kyllä useamman kerran kironneeni kun koski sen verran kovaa.


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus

Tyttö syntyi 22.05 ja itki, hän oli hengissä ja niin itkin minäkin. Aiemmin olin ihmetellyt, että mitän ne naiset siinä lapsen syntyessä oikein vetistelee, mutta niinhän minä sitten itsekin tein. En tiedä itkinkö helpotuksesta, kivun loppumisesta, vai mistä, mutta ainakin olin hyvin onnellinen, lapsi oli hengissä ja itki. Muistan että katsoin M:ää silmiin ja kyllä se M:kin herkistyi ja taisi tippa tulla hänenkin silmäkulmaan.  Ponnistus vaiheen kestoksi kätilö kertoi 7 minuuttia, että aika lyhyt kärsimys kuitenkin ilman ponnistusvaiheen kivunlievitystä. M katkaisi napanuoran ja sitten sain elämäni ensimmäisen vastasyntyneen vauvan rintani päälle. Siinä me häntä sitten ihmettelimme ja otimme valokuvia kätilön tarkastellessa  minulle tulleita vaurioita.

Pieni repeämä sieltä alapäästä löytyikin ja tutkiessa se paljastui aika syväksi. Kätilö kutsui lääkärin katsomaan, että miten syvästä vauriosta oikein olikaan kysymys. Paljastui, että vaikka repeämä oli lyhyt, niin se oli sen verran syvä, että se oli mennyt sulkijalihaksen pintaan ja hieman vaurioittanut sulkijalihasta pinnalta (pinnasta lyhyeltä matkalta oli joitain säikeitä poikki). Pelkäsin repeämän ompelua, koska pelkäsin että se sattuu. Jostakin olin lukenut ompelun sattuvan melkein enemmän, kuin itse synnytys. Kerroin pelostani lääkärille ja hän puudutti alueen hyvin ja sanoi, että jos sattuu, niin laitetaan lisää puudutetta. Lääkäri ompeli repeämän (eikä kätilö), koska se oli kuitenkin nyt määritelty kolmannen asteen repeämäksi. Koko tämän lääkärin tutkimis ja ompelemis operaation ajan minun oli vaikeata keskittyä vauvaan. Pelkäsin ompelemista ja sitä mitäköhän vauriota sieltä vielä löytyy, että tuleeko siitä enää kalua ollenkaan. Vasta ompelun jälkeen pystyin kunnolla keskittymään vauvaan. Ompeluhan ei siis sattunut yhtään pelostani huolimatta, että ihan väärää tietoa olin taas jostakin mamma palstalta lukenut. Onneksi repeämästä ei kuitenkaan ole jäänyt mitään ongelmia jo aiemmasta synnytyksistä tulleiden lisäksi. Joten vaikka repeämä olikin syvä, niin eipä se juuri ole elämää haitannut. 

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vastasyntynyt, Vauva, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Vastasyntynyt Helmi ja onnellinen äiti

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Synnytys, Vauva, Vastasyntynyt, Äitiys, Ilo, Onnellisuus, Vanhemmuus
Helmi ja äiti

Lopulta minut ohjattiin suihkuun. Olin ihan ihmeissäni, että ai suihkuun ja ihan itse kävellen. En voinut uskoa, että synnytyksen jälkeen voisin olla niin hyvässä kunnossa, että pääsisin itse kävellen suihkuun. Aunon synnytyksestähän minut kärrättiin suoraan sängyllä leikkaus saliin kursittavaksi kasaan, kun vauriot (tosi laaja episiotomia ja siitä lähtenyt repeämä) olivat niin suuret. En silloin kävellyt kunnolla moneen viikkoon, istumisesta puhumattakaan. Tämä oli siis jotain ihan outoa. Kävelin suihkuun ja siellä sitten suihkuttelin. Kätilö käski myös koittaa pissata ja senkin homman siellä hoidin sitten. Minun oli kyllä pakko kysyä kätilöltä, kun verta valui lattialle, että onko tämä nyt ihan normaalia. Lähinnä mietin, että missä määrin sitä vuotoa normaalisti tulee, kun eihän minulla tästäkään ollut mitään tietoa. Olinhan Aunon kanssa viettänyt ensimmäisen vuorokauden täysin maatessa sängyssä. Normaalia vuotoa oli kuulemma.

Tulin suihkusta ja söin pitkästä aikaa. Kotona olin ollut niin jännittynyt, että en ollut kyennyt lähtiessä syömään. Koko päivä menikin siis aika heikolla ruoalla. Vauva oli suihkun aikana pesty, hiukset oli kammattu ja hänet oli punnittu, sekä mitattu.  Vauvan strategiset mitat olivat 2605g, 47cm ja päänympärys oli 32cm. Hiukset vauvalla olivat todella tummanruskeat ja niitä oli paljon. Silmät olivat tummansiniset. 


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Isyys, Synnytys, Vauva, Vanhemmuus, Ilo, Onnellisuus
Helmi ensimmäistä kertaa isän sylissä

Kätilö haki meidät synnyttäneiden osastolle. Vasta siellä tajusin, että enhän minä ollut imettänyt lastani vielä synnytyssalissa, vaikka se oli ollut minun toiveeni. Se jäi nyt sitten kokematta se ensi imetys synnytyssalissa. Tämä minua jäi kyllä harmittamaan, että miksi minua ei tässä ohjattu, vaikka se selkeästi synnytystoive listassani luki. Olinhan Aunon jälkeen pohtinut paljon vauvan imettämistä ja toiveeni olikin ensi imetys jo synnytyssalissa, jotta imetyksen alku olisi paras mahdollinen. Jotenkin olin vain ihan sekaisin siellä salissa siitä repeämästä, että en tätä itse tajunnut ja edes hetkeen muistanut koko imetystä. Olisinkin toivonut, että kätilö olisi sanonut, että kokeillaanpa vaikka nyt sitä imetystä. Tämä oli kuitenkin minun ensimmäinen synnytykseni niin, että lapsi syntyi vahvasti elossa ja sain hänet rinnalleni, niin koin olevani tässä suhteessa ihan ensi synnyttäjän kanssa samalla viivalla, yhtä ohjattavissa. Noh, minä sitten imetin ensi kertaa vauvaani vasta lapsivuode osastolla, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Synnytyksestä jäi kokonaisuutena ihan tosi positiivinen muisto. Tämä oli minulle sellainen korjaava kokemus. Normaali synnytys ja elävän, hyvävointisen lapsen syntymä. Vaikka kaikki ei tietenkään mennyt, niin kuin synnytystoive listallani luki (mikä nyt oli ihan oletettavissakin), niin kaikki meni todella hyvin. Synnytys tottakai sattuu aina, koska kivutonta synnytystä ei olekaan, mutta missään vaiheessa kipu ei ollut niin kovaa, että se olisi ollut ihan tosi kauheaa. Ponnistusvaihe oli kaikista kivuliain vaihe, mutta se kesti niin lyhyen aikaa, että voisin sanoa sitä hyvin lyhyeksi kärsimykseksi. Mielestäni tämä synnytys oli helppo ja varmasti lähes niin kivuton, kuin synnytys nyt yleensä voi olla. Synnytyksen jälkeen voin hyvin, kamalia kipuja ei vähäisiä jälkisupistuksia lukuun ottamatta ollut. Istuminenkin lähes onnistui ja kävelin normaalisti. Alapääkään ei ollut niin kamalan kipeä repeämästä ja muutamasta pintanaarmusta huolimatta. Voisinkin sanoa että mukava ja helpohko synnytys. Ainoa mikä oli, niin tämä toinen synnytykseni kesti kyllä ajallisesti pidempään, kuin ensimmäinen. Synnytyksen kestoksi papereihin oli laitettu pikkuisen päälle 7 tuntia. Että ei se aina mene niin, että toinen syntyy nopeammin. Vaikka synnytys kesti kauemmin, niin se oli vähemmän kivulias, kuin ensimmäinen synnytykseni. Ensimmäisessä synnytyksessä vedet menivät ihan alussa, joten silloin supistukset olivat paljon kovempia ja kipeämpiä. Pääsinkin nyt toisella kierroksella kipujen kanssa paljon vähemmällä synnytyksen aikana ja sen jälkeen.

Näin se meidän pieni Helmi prinsessa syntyi tähän maailmaan, tähän perheeseen. Päivä oli ollut kaunis ja aurinkoinen maanantai, eli hyvä päivä syntyä. Päivä oli myös M:n ensimmäinen kesälomapäivä (hyvin ajoitettu). Seuraavana päivänä satoikin vettä, että oikeastaan se kesä sitten loppuikin siihen. Kovin lämpimiä päiviä ei enää tullut ja sää muuttui syksyisemmäksi. 


Sinä päivänä kun synnyit paistoi aurinko.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Naistenklinikka, Vauva, Synnytys, Lapsivuodeosasto, Perhe, Äitiys, Onnellisuus, Ilo, Imetys,
Ensi imetys

xx

Hanna