9/18/2015

Smiley Face


Tänään aamu alkoin näinkin hymyilevissä tunelmissa.... Joo ja ei, se ei ole clearbluen raskaustesti, valitettavasti. Kuitenkin minulle pienoinen ihme joka tapauksessa, nimittäin ovulaatio! Yksi raskautumisen edellytys. Minulle tämäkään ihme kun ei tapahdu joka kuukausi. 

Kaikki ne postauksen lukijat, joita lapsettomuushoidot ja raskautuminen ei kiinnosta, niin tiedoksi teille, että tämä postaus käsittelee juuri tätä aihetta.

Pelkäsin alku kuusta, että suurennettu Clomifen annos olisi saanut aikaiseksi ennenaikaisen ovulaation, koska kp 7-8 välisenä yönä minulla oli saman kaltaisia oireita, kuin silloin kun minulla on joskus ollut luomu ovulaatio. Keskiviikkona ultrassa selvisi kuitenkin, että ne kivut ovat kuitenkin olleet hoitoon liittyviä tuntemuksia. Hoidot ovat minulla aiheuttaneet joitakin sivuoireita, lähinnä alavatsa kipuja, silloin tällöin hikoilua ja mielen alavireyttä. Nämä oireet ovat pääsääntöisesti kuitenkin siedettävissä rajoissa, onneksi. Ultrassa siis näkyi yksi hyvän kokoinen johto folliikkeli ja toinen vähän pienempi. Kohdun limakalvo oli juuri oikeanlainen kierron vaiheeseen nähden. Ultrassa selvisi, että raskautuminen tässä kuussa olisi mahdollista, kunhan ovulaatio tapahtuisi. Jos ovulaatiota ei ensi maanantaihin mennessä olisi tullut, niin minun olisi pitänyt piikittää munasolu irtoamaan Ovitrelle irroituspiikillä. Nyt ovulaatio kuitenkin tuli luomuna, joten säästimme huimat 50 euroa. Mutta eihän tätä tietenkään rahassa mitata, vaikka kalliiksi tämä kukkarolle kuitenkin käy. Joten toivotaan parasta.

Tausta tämän kertaisessa lapsen yrittämisessä on seuraavanlainen:

Aloitimme yrittämisen kesäkuussa, jolloin kävin gynegologilla, joka ultrasi yhden hyvän kokoisen folliikkelin. Folliikkeli oli siis kasvanut ilman avusteisia menetelmiä ihan luomuna. Joskus voi käydä näinkin, mutta minulla se on satunnaista. Ovulaatio tapahtui itsestään ilman irrotuspistosta. Kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Heinäkuussa aloitimme yhdellä tabletilla Clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi kaksi folliikkelia. Yksi johto folliikkeli ja toinen vähän pienempi. Ovulaatio tapahtui itsestään, ilman irrotuspistosta. Ovulaatiosta neljän päivän päästä aloitin Lugesteronin, eli keltarauhashormonin, annostuksella 1 tabletti 2 kertaa päivässä. Käytin Lugesteronia negatiiviseen raskaustestiin saakka, eli kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Elokuussa jatkoimme yhdellä tabletilla Clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi yksi hieman kasvanut johtofolliikkeli, joka ei todennäköisesti kasvaisi tarpeeksi suureksi, jotta ovulaatio ja raskautuminen olisi mahdollinen. Mahdollisuus kuitenkin oli, että folliikkeli saattaisi kasvaa, joten luomu ovulaation puuttuessa ovulaatio aikaansaatiin Ovitrellella. Pistoksesta neljän päivän päästä aloitin Lugesteronin, annostuksella 1 tabletti 2 kertaa päivässä. Käytin Lugesteronia negatiiviseen raskaustestiin saakka, eli kierto ei tuottanut toivottua tulosta.

Nyt syyskuussa annosta kasvatettiin, eli otin 2 tablettia clomifenia kiertopäivinä 3-7. Ultrassa näkyi hyvän kokoinen johtofolliikkeli ja toinen pienempi. Tuloksen näkee sitten joskus tulevaisuudessa. Toiveet ovat korkealla, koska hirveän montaa kiertoahan näitä lääkkeitä ei voi käyttää putkeen.

Verikokeissa selvisi, että kilpirauhas arvoni oli viitearvojen sisäpuolella. Lääkärin mielestä arvot olivat kuitenkin liian korkeat hedelmällisessä iässä olevalle naiselle, joka yrittää raskautua, tai on raskaana. Hän määräsi minulle thyroxin reseptin pienellä annostuksella. Neljän viikon kuluttua täytyisi siis käydä kontrolli verikokeissa, että onko annostus liian pieni, vai sopiva.

Näillä mennään nyt sitten toistaiseksi. Hirveän pitkäänhän emme tätä toista lasta ole vielä yrittäneet, mutta koska elimistöni nyt on mikä on, niin pieni pelko taustalla kuitenkin kummittelee. Entäs jos hoidot (joita ei voi jatkaa rajattomasti) eivät tälläkertaa tuokaan sitä toivottua lopputulosta, toista lasta? Jollakin tasolla se koettu lapsettomuus ei täysin poistu minusta. Tällä kertaa sylini ei kuitenkaan ole täysin tyhjä, joten se on lohdullista. Viimeeksi pelot olivat samoja, mutta vielä ehkä pahempia, koska olin täysin lapseton ja yksi keskenmenokin kummitteli taustalla. Eräs ystäväni totesi, että muista Hoo, että susta ei koskaan enää tule täysin lapsetonta. Viisaita sanoja, ei tulekaan, mutta tämä tämän hetkinen tila taitaa olla sitä sekundääristä lapsettomuutta. Mehän emme siis koko aikana ole käyttäneet mitään ehkäisyä, joten raskauden mahdollisuus olisi tältä osin kokoajan ollut. Ilman hoitoja minun PCO diagnoosilla kuitenkin mahdollisuus raskautumiseen ei ole kovin kummoinen. Munasolut eivät kasva, tai irtoa, kuin vain joskus satunnaisesti. On se lapsen saaminen kyllä maailman suurin ihme! 

Pienen ihmeen ihanat pienet varpaat.


Elämä on lahja ja lapsi on ihme, jota kaikille ei ole toiveista ja yrityksistä huolimatta suotu. Muistakaa te, kenellä lapsia on halata ja suukotella kaikkia pieniä ihmeitänne!

1 kommentti:

  1. Mä niin muistan nuo clomifenit ja irrotuspiikit, ei nekään helppoja hoitoja aina oo. Tsemppiä hirveästi!
    Mahtavaa että ovis tulee ja sait sen noin hyvin tikutettua, nyt vaan sitten odottelemaan tuloksia, aikasta jännää :) Moon täälä ainaki peukku pystyssä <3

    VastaaPoista