9/14/2015

Tapahtumarikas maanantai

Herätyskello soi tänään jo 5.40. Aamu unisena ihmisenä näin aikaiset herätykset tuntuvat pahalta. Pakko oli kuitenkin nousta ja lähteä verikokeisiin Kamppiin. Olin aiemmin lapsettomuus hoitojen aloituksen takia käynyt verikokeissa, joissa yksi kilpirauhas arvo oli rajoilla, joten lääkäri halusi että käyn otattamassa jonkin ajan kuluttua uudet testit. Noh, tänään oli se päivä. Tulokset tulevat kolmen päivän sisällä ja torstaina lääkäri kertoo, että tarvitseeko tyroksiini lääkitystä aloittaa, vai ei. Kilpirauhasen vajaa toiminta voi kuulemma heikentää munasolujen laatua ja estää jopa munasolun irtoamisen, joten tärkeä asiahan tämä on lapsettomuus hoitojen kannalta selvittää. 

Kampissa ollessani yritin myös paikkailla eilistä akun loppumis mokaa ja otin joitakin puuttuvia valokuvia. Sain kuin sainkin kuvat tänään otettua ja lähetettyä arvioitavaksi. Tässä muutama otos tältä päivältä.


Pikku V oli siis mukana Kampissa ja joutui myös heräämään vähän aikaisemmin, kuin yleensä. Tämä tietenkin sekoitti vähän muuta päivärytmiä ja aiheutti seuraamuksia. Kun pääsimme takaisin kotiin, niin Pikku V oli hyvin väsyneen oloinen ja aika kiukkuinen, joten ruokaa napaan ja unille. Pikku V nukkui kuitenkin vain tunnin ja heräsi lähes yhtä kiukkuisena, hän huuti selkä kaarella ja räkä poskella ja kaikki oli vain niin väärin! Tunnin verran kiukkua kuuntelin ja totesin, että takaisin vain unille. Vähän ennen kolmea sängystä heräsin nälkäinen mutta hyvin iloinen poika. Kyllä se unen voima on ihmeellinen! 

Heti kolmen jälkeen lähdin itse takaisin Helsinkiin, tällä kertaa Pasilaan valokuvauskurssille. Kurssin tämän kertainen aihe tuntui heprealta ja tulevan viikon tehtävä myöskin. Katsellaan, että mitä saan aikaiseksi. Pieni epätoivon poikanen oli kurssilta lähtiessä mielessä. Pitää perehtyä tehtäväksi antoon nyt alku viikon aikana paremmin ja aloittaa tällä kertaa ajoissa tehtävän tekeminen. Kurssin tehtävät ovat olleet nimittäin aika suuritöisiä ja vieneet jonkin verran aikaa, eikä tämä tehtävä todellakaan tee poikkeusta. Se on siis tämän viikon haaste!

Kurssilta suuntasin vielä erään ystäväni luokse. Ystäväni perheineen asuu aika lähellä valokuvauskurssin pito paikkaa, joten aina silloin tällöin kurssin jälkeen olen piipahtanut heillä iltateellä. Ystäväni sai joitakin viikkoja sitten ihanan, pienen ja todella suloisen tyttö vauvan. Heillä oli ollut eilen ristiäiset, joten ystäväni kutsui minut iltateelle nauttimaan ristiäisistä yli jääneistä herkuista ja juhlistamaan nimen saanutta pikkuista. Näimme viimeksi muutama viikko sitten ja kyllä sen huomaa, että vauvat kasvavat nopeasti. Vauva oli suloinen ja hän oli saanut todella kauniin nimen. Oli ihana nähdä heitä, jutella ja nauraa yhdessä. Ihana nähdä, että he voivat hyvin ja ovat onnellisia. 

On ollut hienoa viime vuosina huomata, että kuinka monta ihanaa ihmistä elämässäni on mukana. He ovat olleet mukana elämän hienoissa ja vaikeissa hetkissä. He ovat tukeneet, iloinneet ja nauraneet kanssani. Jakaneet ilot ja surut. Olen niin kiitollinen heistä kaikista.

Pääsin vähän aikaa sitten kotiin ja nyt väsyttää rankasti. Pikku V ja M ovat jo nukkumassa. Itsekin taidan mennä nukkumaan mahdollisimman pian, eli heti iltapalan jälkeen. Tyhjällä vatsalla kun ei voi mennä nukkumaan, kun silloin ei uni tule. Pikku V herää kuitenkin jo seitsemän - kahdeksan aikoihin, joten ei meillä aamulla kovin myöhään nukuta. 

Ikuinen aamu uninen kiittää ja kuittaa.

2 kommenttia:

  1. Multakin otettu useamman kerran nuota kilpirauhasarvoja mutta ei oo ainakaa viä saatu kiinni, oireita on kyllä ollu senki edestä. Mutta tosiaan voi olla suuri syy siihen jos ei vauva onnistu.

    Meillä oli kans eileen kivasti tekemistä ja päivä olikin yhtäkkiä lopussa. Opettelin eileen virkkaamaan ja voijesta ku son kivaa puuhaa!! :)

    VastaaPoista
  2. Vitsi, mä en oo kyllä koskaan oppinut tuota virkkaamista. Oon siinä kyllä ihan surkea. Pitäisi varmaan itsekin joskus yrittää opetella. Jotenkin vain tuntuu, että aika ei riitä ja että oon ehkä enemmän selainen suurempien linjojen tekijä. Tykkään ommella ompelukoneella ja tuunata kaikkea muuten, ja esim. maalailla huonekaluja. Sinäänsä kyllähän mä sellaista pientä näpertelyäkin harrastelen. Silloin tällöin teen koruja ja kyllä tuo kynsien tekeminenkin on välillä aikamoista näpertelyä. Että saattaisihan sitä oppia sen virkkaamisenkin, jos oikein yrittäisi ja löytäisi avuksi sen pitkän pinnan. :D

    VastaaPoista