11/11/2015

Sunnuntai brunssi









Meillä on usein sunnuntai aamuisin tapana syödä yhdessä. Tällöin aamiainen usein kuitenkin venähtää ennemminkin brunssiksi, koska sen valmisteluun menee aikaa. Usein minä tai M nukkuu myös aamulla vähän pidempään, niin se myös venyttää yhteisen aamupalan ajankohtaa. Itse nautin näistä yhteisistä aamu brunsseistamme. On ihana syödä yhdessä. Toivoisinkin että seuraavassa asunnossamme meillä olisi tilaa kuuden hengen ruokapöydälle, jotta mahtuisimme ruokailemaan tilavammin saman pöydän ääressä. Lähinnä pöydän kattaminen on haastavaa, kun pöydälle pitäisi mahtua niin paljon erilaisia tarjoiluastioita ja siinä pitäisi mahtua vielä ruokailemaankin.

Viime sunnuntaina meillä oli kuitenkin hieman erityisempi brunssi, nimittäin isänpäivä. M sai nukkua aamulla pidempään ja minä pikku V:n kanssa valmistelin meidän yhteisen brunssin. Leivoin tuoretta teeleipää, paistoin nakit ja munakokkelin, katoin pöydän, sekä valmistin M:lle mutteripannulla itse jauhamistani pavuista espressoa ja itselleni teetä. Itse en juo nimittäin kahvia ollenkaan, olenkin ihan täysin teen juoja. Joten kahvin teko on minulta aina rakkauden teko, mielestäni kahvi haiseekin pahalta.

Herätimme M:n pikku V:n kanssa kymmenen jälkeen. Samalla annoimme lahjan ja itse tekemämme kortin. Kortin olimme tehneet edeltävänä tiistaina seurakunnan taaperokerhossa. Lahjaksi M sai luomu kahvipapuja (espresso), kismetin jossa luki rakkaalle ja blistexin huulirasvan. M tykkää erilaisista kahveista ja meiltä löytyykin useammanlaisia kahvinkeittimiä kotoa, joten päätin antaa lahjaksi noita kahvipapuja. Blistexin annoin lahjaksi sen vuoksi, että M käyttää aina minun huulirasvaani. Kun hänelle tästä usein huomautan, niin hän lupaa ja vannoo ostavansa itselleen uuden huulirasvan. Noh, yleensä se kuitenkin jää ostamatta. Nyt siis minun huulirasvani on taas vain minun omassa käytössä.




Oli ihana syödä tuoretta itsetehtyä leipää. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty vain vaaleita vehnäjauhoja, joita en saisi käyttää, mutta täysjyvä on kuulemma ihan ok. Joten vaalean vehnän vaihdoin täysjyvään ja osan jauhoista vaihdoin ruisjauhoiksi ja lisäsin mukaan vielä kaurahiutaleita. Tämä ohje on useamman kerran testattu ja hyväksi havaittu. Olen siis itse muutaman kokeilu kerran avulla tehnyt alkuperäiseen ohjeeseen muutoksia ja saanut lopulta haluamani kaltaista leipää. Sinänsä mietin, että pitäisiköhän kokeilla vieläkin vähemmällä täysjyvä vehnällä. Tyyliin että laittaisi desin vähemmän täysjyvä vehnäjauhoja ja vaihtaisi ne noihin ruis jauhoihin. Makua leipiin saa lisäilemällä taikinan sekaan milloin mitäkin, esimerkiksi porkkanaraastetta, juustoraastetta, pestoa jne. 

Olenkin päättänyt jakaa tämän reseptin kanssanne, että voitte itsekin kokeilla. Ohje on helppo, taikina nopea valmistaa ja leipä hyvää. Tässä tulee ohje minun mielestäni loistaviin teeleipiin.

Teeleivät

  • 3 dl Täysjyvä vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 1 1/2 dl ruisjauhoja
  • 1/2 dl perunakuitua (voi jättää poiskin, jos ei kaapista löydy, itse käytän jämiä pois. Tälöin lisää 1/2dl enemmän ruisjauhoja).
  • 3 1/2 tl leivinjauhetta 
  • Vajaa 1tl suolaa 
  • 3dl maitoa/piimää (itse käytän maitoa)
  • 3rkl öljyä
  • 2 reilua rkl punaista pestoa (ei pakollinen, mutta tuo makua)
  • maun mukaan juustoraastetta tai raastettua porkkanaa (jos lisäät juustoraastetta, niin suolan ja öljyn määrää voi vähän vähentää. Itse laitoin juustoa, niin lisäsin vähemmän suolaa ja 2 rkl öljyä)  
1. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen
2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ( myös juustoraaste/porkkana)
3.  Lisää öljy ja maito. Sekoita.
4. Jaa taikina pellille leivinpaperin päälle kahteen osaan
5. Taputtele leivät pyöreiksi, voit käyttää apuna jauhoja, niin taikina on helpompi käsitellä.
6. Jaa molemmat leivät leivinpyörällä tai veitsellä neljään osaan ja pistele niihin haarukalla reikiä
7. Paista uunin keskitasolla n. 15 min. Leipä on kypsä, kun sen pohjaa koputtelemalla kuuluu kumea ontto ääni ja pinta on saanut kauniisti väriä.


Myöhemmin päivällä söimme daim kakkua kahvin/teen kera. M käytti pikku V:n kylvyssä ja siinä heitä katsellessani mietin, että kylläpä minua on siunattu, olen saanut niin valtavasti mistä olla kiitollinen ja onnellinen. Minulla on aivan ihana pieni poika ja ihana mies. Siinä he ovat, isä ja poika, niin rakkaat minulle. 

Illalla päivän jo pimetessä otimme koko perheestämme paljon kuvia muistoksi, samalla harjoittelin valokuvaus valojen asettelua ja kuvaamista. Hauskaa oli!


Tällainen isänpäivä meillä. 



P.S Tietenkin toivoisin, että kun olen molempina isänpäivinä muistanut lahjoilla ja aamu brunssilla M:ää, niin hänkin muistaisi äitienpäivänä minua. Nimittäin näin ei oikeastaan ole vielä tapahtunut. Kumpanakaan minun ensimmäisenä äitienpäivänä minua ei ole juurikaan muistettu.... Joten toivoisin että jos vaikka ensi kerralla.... Kun niistä ei jäänyt kovin hyvä fiilis. Odotin äitienpäivää innolla ja sitten sitä ei juuri juhlittukaan. Noh, katsellaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti