3/06/2016

Ensiaskeleita


Torstaina meillä tapahtui joitan älyttömän hienoa, jotain mitä olemme odottaneet niin kauan. Nimittäin Pikku V otti hänen ensimmäiset askeleensa. Voi sitä onnen ja ylpeyden määrää, meillä kävellään. Pikku V 1v ja vajaa 11kk kävelee vihdoinkin! 

Kerkesimme aloittaa taas uuden fysioterapia pätkän edellis viikolla, jolloin fysioterapeutti totesi, että kyllä tämä poika pian kävelee. Jotenkin näiden monien kuukausien odottamisen jälkeen ajattelin, että noh katsotaan, voihan se olla mahdollista. Muutama viikko sitten Pikku V alkoi seistä ilman tukea. Tämä edistysaskel loi entisestään toivoa siitä, että Pikku V kävelee ennen kuin täyttää kaksi. 

Torstai aamuna ennen toista fyssari käyntiä Pikku V otti ne ensimmäiset askeleet. Hän seisoi keskellä lattiaa ja ojensi kättään minulle, että tule taluttamaan äiti. Noh, ojensin sitten kättä, mutta en tarpeeksi lähelle. Tällöin Pikku V otti askeleen ja kurkotteli kättäni. Tällöin jattelin että nyt en annakaan ottaa ihan vielä kiinni kädestä ja vedin kättäni taaksepäin. Pikku V otti neljä askelta ja sitten otti kädestäni kiinni, kun ajattelin että nyt pitää jo antaa ottaa kiinni. Siitä se lähti. Fysioterapeutin tullessa pitämään meille toista fyssari kertaa kerroin hänelle näistä muutamista edistys askeleista, että Pikku V seisoo ilman tukea ja otti aamulla muutaman askeleen. Tällöin Fyssari totesi, että tuoppa joku naru tai vyö. Noh, vaatekaapista löytyi oikein sopiva vyö, jonka avulla saimme Pikku V:n ottamaan itsenäisia askeleita paljon lisää. Aluksi pidin vyöstä tiukasti kiinni Pikku V:n kävellessä. Lopulta aloin höllätä otetta ja lopulta irrotin kokonaan vyöstä ja Pikku V vain jatkoi kävelemistä. Nyt meillä sitten jo kävellään ihan kunnolla. Keitiöstä olohuoneeseen ja takaisin, olohuoneesta eteisen peileille ja äidin luota iskän luokse. Kävellään ihan oikeasti ja itse! Ilo on ollut meillä pinnassa, pikku V selkeästi pitää kävelystä ja haluaa kävellä. Hänen ilonsa uudesta opistusta taidosta näkyy, naama on kävellessä kuin hangon keksi, yhtä hymyä ja naurua, kuplivaa riemua.

Tässä vielä torstaina otettu kuva ensimmäisistä askelista iskän luota äidin luokse. Oon kyllä niin ylpeä ja onnellinen äiti!



Viimeisestä postauksesta on jo pitkä aika, mutta kaikki on pääosin hyvin ja seuraava postaukseni onkin sitten raskaus ja kuulumis postaus.

4 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon vielä tätäkin kautta. Olen niin onnellinen teidä kaikkien puolesta. Hyvä V!

    VastaaPoista
  2. Hienoa pikku V! :) <3

    VastaaPoista
  3. Pikku V kiittää kaikkia kommentin kirjoittaneita. :)

    VastaaPoista