5/18/2016

Raskausviikko 27+0 ja kuulumisia








Kaikesta viime kuukausina olleesta hässäkästä johtuva blogitaukoni venyikin yllättävän pitkäksi. Nyt vasta alkaa tuntua siltä, että paukut ja jaksaminen riittää taas blogin kirjoitteluun. Menneet viikot (lähes koko kevät) ovatkin olleet minulle ärettömän kiireisiä ja rankkoja, joten päätin tulla kirjoittelemaan tänne vasta, kun tilanne helppottaa. Mitään pahaa ei siis ole tapahtunut, siksi en ole kirjoittamatta jättänyt, vaan olemme muunmuassa muuttaneet, viettäneet Pikku V:n 2 vuotis syntymäpäivät, pakanneet ja purkaneet laatikoita, jne. Jotenkin näin raskaana tämä muutto vain vei muun arjen pyörittämisen lisäksi ihan kaiken ylimääräisen energian. Voinkin sanoa, että oli kyllä aika rankka muuttaa ja hoitaa kaikki se, mitä muuttamiseen liittyy, varsinkin kun muutossa ei koskaan kaikki menen niinkuin strömssössä. Erityisen rankkaa se oli varsinkin tässä tilanteessa, kun kaikkea ylimääräistä rasitusta, nostelua ja kantelua pitäisi välttää. Eihän sitä muuttaessa kuitenkaan rasitukselta välty, joten olenkin ollut ihan rätti väsynyt ja ihan puhki. Muuton loppupuolella mietinkin, että jos se kohdunkaula ei nyt tällä reuhtomisella lyhentynyt, niin ei se sitten kyllä varmaan lyhenekään. 

Jouduin yhtenä iltana muuton jälkeen käymään päivystyksessä alavatsa ja selkäkipujen vuoksi. Ne kivut olivat siis ihan samanlaisia kipuja, kuin Pikku V:n raskaudessa, jotka sitä kohdunkaulaa olivat lyhentäneet. Onneksi kuitenkin säästyttiin säikähdyksellä ja kaikki oli hyvin. Sanoivat vain, että liikaa rasitusta on nyt kyllä ollut ja että jatkossa enemmän rauhallista meininkiä ja lepäilyä. Onneksi suurin muutto hässäkkä oli jo takana ja sain enemmän levättyä. Nyt kuitenkin mutto on pääosin hoidettu ja enää vain muutama laatikko työhuoneessa purkamatta. Pikkuhiljaa alkaa arki täällä uudessa kodissa asettua muutaman viikon alkukankeuden ja vanhan kodin ikävöimisen jälkeen uomiinsa. Niin tosiaan, ikävöin kyllä muutaman viikon tässä aika kovastikin vanhaa kotiamme ja tämä uusi koti tuntui jotenkin ihan kamalalta ja löysin siitä vain vikoja ja puutteita. Pikkuhiljaa tämä asunto on kuitenkin alkanut muuttua kodiksi ja ajatuksen positiivisemmiksi. Eihän tämä vielä läheskään valmis ole monet tavarat etsivät vielä paikkaansa, remppaa ja sisustamista on tulevaisuudessa luvassa, mutta koti tämä alkaa minulle jo pikkuhiljaa olla. Tästä aiheesta tulevaisuudessa kirjoittelen enemmän ja esittelen vähän meidän uutta kotiamme teillekin. 

Nyt kuitekin tämän päivän tärkeimpään asiaan, nimittäin täällä voidaan loistavasti ja mahan kasvattelu jatkuu. Tänään täyttyi raskausviikko 27. Tämä viikko ja varsinkin tämä päivä 27+0 on minulle erittäin merkityksellinen, koska Pikku V:n raskaudessa jouduin vuodelepoon naistenklinikalle juuri tänä samana päivänä rv 27+0. Siitä alkoi pelko lapsen ennenaikaisesta syntymästä, menettämisestä ja mahdollisista lapsen vammoista ennenaikaisuuteen liittyen. Tämä oli Pikku V:n raskauden karmein jakso. Nyt kuitenkin kaikki on hyvin. Tätä raskautta on seurattu hyvin tiiviisti ja käyntejä tarkistuksissa on kahden viikon välein. Viime viikolla tarkistuksessa kaikki oli aivain loistavasti ja mitään muutoksia kohdunkaulassa ja kohdun sisä- tai ulkosuussa ei havaittu. Pikkuisellakin oli kaikki hyvin. Hän kasvaa tasaisesti -1 käyrällä, niinkuin veljensäkin kasvoi raskaus aikana ja on kasvanut tasaisesti -1 käyrällä synnyttyäänkin.Painoarvio oli viime viikolla noin 732g, eli hentoinen, mutta vastaa viikkoja. Arvio olikin, että suunnilleen saman kokoinen vauva sieltä putkahtaa ulos, jos tämä raskausdiabetes ei ala loppuraskaudessa vaikuttamaan lapsen kokoon. Toistaiseksi diabetes ei pikkuiseen ole vaikuttanut. Sokerit on pysyneet hyvin kurissa ja mitatut sokeriarvot on olleet kaikki ok. Joten jos raskaus jatkuu täysiaikaiseksi, niin arvio oli, että maksimissaan kolme kiloinen vauva sieltä syntyy. 

Tänään on siis päivä, joka on ollut minulle jonkinlainen etappi tässä raskaudessa. Tätä viikkoa ja päivää olen odottanut, että lyheneekö kohdunkaula tässä raskaudessa jo ennen rv 27, vai myöhemmin, vaiko ei ollenkaan. Nyt kuitenkin on juhlan paikka, koska tänne asti on päästy ja kotona ollaan hyvissä voinneissa. Seuraava etappi on rv 30 ja sitten viikko 32, jolloin seuranta päättyy. Viikolla 34 jos synnytys käynnistyisi, niin syntymää ei enää esteltäisi. Mieli on rauhallinen ja hyvä, vielä paremmille viikoille ollaan menossa.

1 kommentti: