6/20/2016

Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma.



Rv 30+0



Blogini hiljaiselo pääsi taas pitkäksi, kuin nälkävuosi. Pikku V:n rytmit heittelee ja välillä ei nukuta päiväunia ja toisinaan myös yöunet jäävät lyhykäisiksi. Vaikka yö olisikin ollut levoton ja herraa olisi saanut palautella useamman kerran takaisin sänkyyn, saattaa päiväunet jäädä lyhyiksi.Tämä taas on saanut tämän mamman hyvin väsyneeksi. Myöskin raskaudesta johtuva öisin vessassa ravaaminen väsyttää entisestään. Blogin päivittämiselle ei ole tämän arjen keskellä jäänyt voimia, eikä aikaa, vaikka paljon asiaa olisikin ollut tänne kirjoitella. Noh, paljon on tapahtunut, niin hyvässä, kuin pahassa. Kerron teille tässä nyt niitä tärkeimpiä kuulumisia.

Raskaus on edennyt jo viikolle 32, tarkemmin sanottuna rv. 31+5. Kaikki ei nyt kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen, nimittäin 31+1 olleessa tarkistuksessa kohdunkaulani todettiin yht äkkiä lyhentyneen 1,5-2cm (mittaajasta riippuen), joten tässäkin raskaudessa vuodelepo kutsui. Myös jokin testi, jolla mitataan jotain hormoonia, joka kertoo ennenaikaisen synnytyksen riskistä oli plussa. Tämä voi ennakoida lääkäreiden mukaan synnytyksen käynnistymistä kolmen viikon sisään, mutta varmaahan mikään ei ole. Sain siis kortisonit kypsyttämään vauvan keuhkoja. Nyt siis olen makaillut kotosalla siitä saakka, eli vajaat kaksi viikkoa. Pyynnöistäni ja vuodelepo käskystä huolimatta lääkäri ei suostunnut määräämään minua sairaslomalle, mikä tuntuu itsestäni ihan järjen vastaiselta. Lääkäri totesi, että jos olisin töissä, niin hän laittaisi minut sairaslomalle saman tien, mutta koska olen hoitovapaalla, niin saikkua ei heru. No, helppohan se on päälle kaksi vuotiaan kanssa makailla täällä, ööh, no ei ole! Kelasin, että ei taida lääkärillä olla vielä omia lapsia, kun tätä kotiäidin elämää ihan lomana pitää. Noh, onneksi oli kesä ja loma ajat, nimittäin sain lopulta järkkäiltyä Pikku V:lle tänne hoitajia, jotta pystyn itse lepäilemään. Viime viikon alussa veljeni oli hoitamassa Pikku V:tä, loppu viikosta hoito avuksi tuli ystäväni Lappeenrannasta, joka on myös Pikku V:n kummi. Sunnuntaina äitini tuli meille ja on nyt sitten määrittelemättömän pituisen ajan täällä meitä auttelemassa. Mitä tekisinkään ilman näitä kaikkia ihania ihmisiä, perhettä ja ystäviä? Noh, olisin lirissä! 

Tuossa samassa tarkistuksessa rv. 30+1 jossa kohdunkaulan lyheneminen paljastui, niin lääkäri epäili myös istukan vajaa toimitaa. Pikkuinen ei ollut oikein kasvanut tarpeeksi (paino arvio 1195g), ja jotain häikkää saattoi olla jossakin virtauksissa. Tämä ei kuitenkaan ollut varmaa, vaan saattoi olla myös ultraus laitteesta johtuvaa häiriötä. Saimme siis viikon päähän uuden tarkistus ajan ja myös yhden ajan käyrille. Joten huolta tässä on kyllä ollut. Ennenaikaisen synnytyksen riski ja vielä häiriö istukassa. Seuraavassa tarkistuksessa, joka oli viime torstaina eli rv 31+1, ei kuitenkaan löytynyt viitteitä istukan vajaatoiminnasta tai pikkuisen ahdinko tilasta. Taisimme ainakin toistaiseksi selvitä pelkällä säikähdyksellä. Tarkistuksessa pikkuinen oli myös saanut viikon aikana ihan kivasti painoa (paino arvio 1425g), joten painostakaan ei nyt huomauteltu. Myöskään kohdunkaula ei ollut lyhentynyt lisää ja oli edelleen kiinteä ja kiinni sisältä ja ulkoa.

Huolta ja stressiä on nyt siis ollut ja niinkuin lääkäri totesi yhden käynnin aikana, että raskaudessa mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma, pitää hyvin taas paikkansa tämänkin raskauden kohdalla. Joillekin raskaudet ovat todella helppoja ja he ovat elämänsä kunnossa, mutta minulle ja monelle muulle raskaus on täynnä huolta ja stressiä. Nyt kuitenkin tilanne on ihan ok. Viikot on jo 32, joten pikkuinen varmaankin selviäisi ihan hyvin, vaikka keskosena syntyisikin, mutta tietenkin toivon vielä monta lisä viikkoa massussa, mielellään ihan sinne täysiaikaisuuteen saakka. 

Henkisesti tämä tietenkin on aika rankkaa, mutta nyt ei ole kuitenkaan ollut niin rankkaa, kuin Pikku V:n raskauden aikana. Vikkoja on enemmän, kun Pikku V:ltä vuodelepo alkoi jo 27+0. Kohdunkaulani oli silloin vain 6mm ja nyt jopa 1,5-2cm, joka on Pikku V:n raskauteen nähden paljon. Nyt saan makailla kotona ja minulla on täällä ihania ihmisiä apuna, kun taas Pikku V:n aikaan makasin sairaalassa ja lopulta yksin kotona.

Mieliala on pääosin positiivinen ja olen pystynyt jo miettimään ristiäisiä ja kaikkea muuta mukavaa, sekä suunnittelemaan tulevaa. Pikku V:n raskauden aikana olin henkisesti ihan romuna. Pelkäsin vain kokoajan että vauva kuolee tai vammautuu pahasti. En siis kyennyt edes ajattelemaan sitä, että meille oikeasti tulee elävä vauva kotiin, joten en oikein kyennyt  henkisesti valmistautumaan vauvan saamiseen. Kun en ollut osannut ajatella vauvaa elämääni, niin alku vauvan kanssa kaiken tapahtuneen ja ahdistuksen, sekä stressin jälkeen ei ollut helppoa, eikä koliikki sitä ainakaan helpommaksi tehnyt. Nyt onkin jollakin lailla eri tilanne, vaikka näitä ongelmia on tässäkin raskaudessa ilmestynyt. Meille tulee vauva, ihana pieni vauva. 

Mutta tällaista meillä. Nyt vain odotellaan ja makoillaan. Päivisin makailen pääosin alakerran sovalla, joka on levitetty ja laitettu sänky kuntoon. Tässä on hyvä, kaikki on käden ulottuvilla. On lukemattomia naistenlehtiä, televisio, läpäri ja puhelin. Lähellä on vessa, jääkaappi, ruokaa, juomaa ja seuraa. Että mikäs tässä ollessa. Niin ja pakko tunnustaa, että raskausdiabeteksesta huolimatta on muutama jäätelö ja karkki saattanut upota tämän parin viikon aikana. Elämän pieniä nautintoja. Tässä kuvaa tämän päivän vuodelepo meiningeistä:




1 kommentti:

  1. Tsemppiä lepoon ja toivotaan, että pieni malttaisi pysyä mahassa! :)

    VastaaPoista