11/13/2016

Vauvan tuoksuisia kuulumisia


Pikku neitonen alle viikon vanhana


Blogi on elänyt hiljaiseloa ja usean kuukauden ajan, melkeinpä koko loppu raskaudesta saakka. Nyt kuitenkin haluan katkaista tämän pitkäksi venyneen tauon. Nimittäin lopettamassa blogin pitämistä en ole, mutta väsymys ja ajan puuten on vienyt voimat bloggaamiselta. Mutta nyt kerron sen, mitä minun on pitänyt kertoa täällä jo kolme kuukautta sitten.

Maha rv 36

Olemme eläneet vauva kuplassa. Synnytys käynnistyi rv 38+5, eli täysille viikoille päästiin vuodelevosta huolimatta ja meidän suloinen pieni prinsessamme näki päivänvalon 8. elokuuta Naistenklinikalla. Stretegiset mitat neidillä olivat 2605g ja 47cm. Synnytys meni todella hyvin ja tyttö syntyi hyvä vointisena 9 pisteen prinsessana. Minäkin voin todella hyvin heti synnytyksen jälkeen verrattuna Pikku V:n syntymään. Sairaalassa olimme 5 päivää, koska neitosen sokeri arvoja tarkkailtiin sen raskausdiabeetekseni vuoksi, mutta arvot olivat hyviä ja ongelmia ei sen puolesta tullut. Imetyskin lähti alku vaikeuksien jälkeen lopulta ihan hyvin käyntiin, joten tällä hetkellä mennään ihan täysimetyksellä. Nyt neitonen on muutamaa päivää päälle 3 kuukautta vanha. Hän osaa jo hymyillä ja on hyvin kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Hän on Ihana! On ihana seurata, kuinka hän kasvaa ja oppii uusia juttuja. 


Olen niin kiitollinen siitä miten kaikki on mennyt raskaudessa, synnytyksessä ja vauvan ensimmäisinä kuukausina niin eri tavalla, kuin viimeeksi. Vaikka jouduinkin loppu raskaudesta vuodelepoon, niin kaikki meni lopulta kuitenkin hirmu hyvin. Vauva syntyi elävänä ilman komplikaatioita ja sain hänet heti syliini. Imetys onnistui ja koliikkia ei tullut. Tämä tuntuu melkein kuin olisi voittanut pääpalkinnon lotossa. Näinkö niillä muilla äideillä onkin mennyt, kenellä on kaikki mennyt hyvin. Wau, ompa ollut hieno kokemus.

Elämä neljän hengen perheenä on lähtenyt pääosin ihan hyvin käyntiin, mutta olen itse tällä hetkellä jotenkin todella väsynyt. Yöt ovat olleet jo raskaus ajalta aika rikkonaisia ja rikkonaiset yöt vain jatkuvat, se väsyttää. Pitää kuitenki olla hyvin onnellinen siitä, että Pikku V:llä ollut rankka koliikki ei toistunut tämän vauvan kohdalla. Kyllä neitonen itkeskelee ja öisin syö ja valvoskelee, mutta ei kuitenkaan huuda 24/7, niinkuin veljensä teki ensimmäiset kuukaudet. Rankkaa tästä tekee se, että nyt lapsia on kaksi ja univajetta ei pysty paikkaamaan edes päivällä, koska pikku  V ei tietenkään nuku kuin lyhyet päiväunet. Vaikka vauva nukkuisi päivisin, niin Pikku V ei nuku, joten omista päiväunista voi vain haaveilla.

Pikku V on kasvanut iso veljen rooliin ihan hyvin. Minua kohtaan hän oli vauvan syntymän jälkeen aluksi tosi karu, minä en kelvannut mihinkään ja minua lyötiin, purtiin jne, mutta vauvaa kohtaan hän on ollut tosi nätisti. Mustasukkaisuutta osoitettiin onneksi siis vain äidille, mikä oli parempi, kuin että vauva olisi ottanut osumaa. Muita kuulumisia pikku V:llä on, että hänen ensimmäiset sanansa ovat Hau hau ja auto. Kävimme M:n kanssa sellaisella tukiviittomis ja kuvat kurssilla ja nyt niitä viittomia pitäisi yrittää Pikku V:n kanssa opetella, jotta kommunikaatiomme helpottuisi. Pikku V kyllä ymmärtää puhetta todella hyvin, mutta ei itse tuota sitä, joten kaikki hänen kommunikaationsa on fyysisempää sorttia. Olisi siis hyvä, jos hän oppisi näitä viittomia ja kykenisi niillä kertomaan paremmin asioita. Puhetta siis odottelemme edelleen ja toivon kovasti, että se puhe sieltä lähtee tulemaan.

Tulevissa postauksissa voisin kertoilla lisää loppu raskaudesta, synnytyksestä ja tämän hetkisestä arjestamme. Pikkuhiljaa voisin myös esitellä tämän kotimme, koska sitäkään en ole vielä täällä blogissa tehnyt. Minulla on ollut jotenkin kamalat sopeutumis vaikeudet tähän asuntoon ja olen kyllä kipuillut kovin sen kanssa, että tulenko ikinä viihtymään tässä kodissa, mutta kai se tässä ajan kanssa on helpottanut. Nyt muutaman viikon ajan olemme laittaneet täällä vähän paikkoja kuntoon ja olen jopa päässyt sisustamaan, niin kyllä se pieni kodikkuuskin on alkanut tänne hiipiä. Pitkään tämän on kyllä vienyt, koska olemme asuneet tässä jo päälle puoli vuotta ja vasta nyt tämä alkaa tuntumaan enemmän kodilta. Paljonhan täällä on vielä laittamista ja sellaista jonka haluaisin muutta, mutta tämä on hyvä alku ja edistystä. 

Pitäisi miettiä myös sitä, että millähän nimellä tulen tätä meidän neitiä täällä blogissa kutsumaan. Neiti on saanut kyllä nimensä ja ristiäiset on pidetty, mutta oikealla nimellään en häntä tule täällä kutsumaan. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. 


 

2 kommenttia:

  1. Löytyihän sitä aikaa siihen kirjoittamiseen. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkän tauon jälkeen oli jo aikakin saada jotain aikaiseksi. Hyvältä kyllä tuntuu! Olen kaivannut tätä ja joka päivä miettinyt blogia ja sitä miten tekisin postausta milloin mistäkin asiasta. Josko se väsymyskin tästä helpottaisi ja elämään löytyisi jonkinlainen rytmi.

      Poista