3/12/2017

Ra(s)kas arki ja sen seuraukset



Niinkuin olette varmaan huomanneet, että viikot ovat vaihtuneet kuukausiksi ja blogini on elänyt pitkään hyvin suurella säästöliekillä ja ollut hyvin hiljainen. Vauvavuoden väsymys on vienyt yksinkertaisesti minusta mehut.  Nyt on 7 kuukautta vauvan syntymästä ja väsymys painaa välillä tosi kovaa. Keskimäärin yössä tulee nukuttua 2-5h, joten kaikki varmaan kykenee ymmärtämään, että tällöin on vähän puhti poissa. Meillä tosiaan Vauva syö vieläkin öisin rintaa ja tuo Pikku V heräilee myöskin öisin. Mutta on tämä arki vienyt mehut myös miehestäni, eli meistä molemmista. 

Oman ja yhteisen ajan puute rassaa, väsymys rassaa. Vähän väliä joku itkee, vaatii ja haluaa jotain, se rassaa. Pitää olla saatavilla 24/7, se rassaa. Kaikki projektit jää kesken, se rassaa. Mistään ei kerkeä jutella ja asiat kasautuu, se rassaa. Pikku V:n kehitykseen liittyvän ongelmat painavat mieltä. Yksinäisyys kotiäitinä rassaa. Se etten oikein tiedä mitä haluaisin elämässäni tulevaisuudessa tehdä rassaa. Parisuhde rassaa.

Nämä kuluneiden vuosien haasteet ja vaikeudet väsymyksen lisäksi ovat tehneet hallaa myös meidän parisuhteelle. Pakko myöntää, että on meillä paremminkin mennyt. Läheisyys on nollassa, riitelemme paljon, yhteistä aikaa ei ole, puhumattakaan omasta ajasta. Seksielämämmekin on ihan paitsiossa, sitä ei käytännössä ole. 

Pakko se vain on myöntää, että meidän elämämme on tällä hetkelä aika raskasta. Rakasta, mutta raskasta. Itse toivon, että tämä elämä kuitenkin helpottaa jossakin vaiheessa. 

Meillähän ei asu sukulaisia ihan lähellä (samassa kaupungissa), joten sellaista ns. tukiverkostoa meillä ei ole juurikaan käytettävissä esim. lastenhoito apuna.  Muutenkin esimerkiksi isovanhemmat ovat kaikki vielä työelämässä, joten hekin pyörittävät täysillä omaa arkeaan. Vauvaa ei oikein edes toistaiseksi voi laittaa hoitoon, kun on vielä niin tiukasti rinnassa kiinni. Tekisi vain niin hyvää päästä välillä kahdestaan johonkin, olla vain me. Olla minä ja mies, ei aina äiti ja isä. Minä kaipaan meitä!

Ehkä se tästä vielä, kun väsymys hellittää, pienemmän lapsen yösyötöt loppuvat ja kaikki saavat nukkua.

Miten te olette selvinneet yhdessä pikkulapsi ajan haasteista ja väsymyksestä? Miten saitte parisuhteenne kestämään? Kuinka löysitte yhteistä aikaa? Antakaahan hyviä vinkkejä.

9 kommenttia:

  1. Tsemppiä haasteisiin. Toivottavasti kohta alkaa helpottaa :)
    http://faijahommia.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti alkaa, siinä toivossa ainakin elelen että näin tapahtuu. Työtähän se ainakin vaatii, ei se parisuhde taida näin lapsiperheessä pysyä kunnossa ihan tekemättä mitään. Aika näyttää.

      Poista
  2. Meillä on sama tilanne sen suhteen, että sukulaiset ja isovanhemmat asuvat huomattavan matkan päässä, ja vaikka esikoisemme lähenteleekin vasta 2 kuukauden ikää, on tullut jo huomattua miten arvokasta olisikaan jos apua löytyisi lähempää! Tsemppiä arkeen, toivottavasti yöt pian helpottavat ja saatte aikaa myös kahden kesken! :)

    VastaaPoista
  3. Tosi paljon voimia sinne! Kai tämä pikkulapsiaika on aina jollain tapaa koettelevaa.. Toivottavasti yönne pian helpottuisi, sekin auttaa hirveästi, että saa nukuttua kunnolliset yöunet.:)

    VastaaPoista
  4. rohkeasti vaan apua pyytämään. siulle neuvolan kautta kotipalvelua ja parisuhdeaikaa niin, että lapset kummille/kaverille (1,5h) ja syömään tai jotain miehen kanssa! 7kk vanha pärjää kyllä sen aikaa :) sitä täytyy tehdä töitä sen ajan eteen. varmasti hankalaa, mutta esim. MLL hyvä :)

    VastaaPoista