4/07/2017

Ensimmäinen vs. toinen raskaus, miksi toinen raskaus oli helpompi?


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskaus 2016
Raskaus 2016


En tehnyt raskausaikana kovinkaan monta postausta, joten haluan täällä blogissa vähän käydä läpi sitä, että mitenkä se toinen raskaus nyt oikein menikään. Lähinnä haluan avata sitä, että miksi tämä Helmin raskausaika meni mielestäni paremmin, kuin se ensimmäinen Aunon raskausaika.

Toinen raskautenihan siis todellakin meni paljon paremmin, kuin ensimmäinen. Olin alusta loppuun saakka paljon toimintakykyisempi kaikin puolin. Olihan tässäkin raskaudessa omat haasteensa, kuten raskausdiabeetes, jota Aunon raskaudessa ei ollut, mutta ei tämä ollut mitään verrattuna kokoaikaiseen vauvan ennenaikaisena syntymisen ja kuolemisen pelkoon. Jossakin vaiheessa minulla kyllä tässäkin raskaudessa epäiltiin istukan vajaatoimintaa, mutta istukassa ei havaittu lopulta mitään vikaa. Välillä fiilikset olivat aika matalalla tässäkin raskaudessa vuodelevon aikana, mutta siltikään tilanne ei ollut puoliksikaan niin paha, kuin ensimmäisen raskauteni aikana.

Miksi tämä toinen raskaus sitten tuntui hempommalta, kuin ensimmäinen? 

1. Raskautta seurattiin alusta asti  



Tässä raskaudessa minut otettiin jo vakavasti ja huoliani kuunneltiin, kun Aunon raskaus aikana tilanne pääsi hyvinkin pahaksi. Aunon raskausaikanahan eilin jo jostain viikolta 20+ , että kaikki ei nyt taida olla ihan hyvin, mutta minua ei uskottu. Minua ei haluttu tarkistukseen äitipolille, vaan sanottiin aina kun soitin, että älä tule, ota panadolia. 

Minulla oli siis paljon kipuja, joiden takia kävin kerran päivystyksessäkin. Minulle sanottiin puhelimessa juuri tämän kerran, että tule vain kiireesti, että tarkistetaan että eivät ole supistuksia. Siellä perus päivystyksessä lopulta odotin koko yön ennen lääkärille pääsyä, kun eivät suostuneet loputa kuitenkaan ottamaan äitipolin puolelle. Lääkäri ei lopulta edes tarkastanut tilannetta kunnolla, kun lopulta lääkärille pääsin. Kyseli kivuista, että ovatko supistuksia, mutta ensi kertalaisena en tietenkään ollut varma. Lääkäri kuunteli stetoskoopilla vaatteiden päältä vatsaa ja totesi, ettei ole varma kuuluuko sieltä mitään. Just joo, ei varmaankaan kuulu viiden vaatekerroksen läpi (joulukuu ja paljon vaatetta). Vauva liikkui kyllä, joten tiessin sen olevan hengissä. Lopulta lääkäri vain päätyi ratkaisuun, että ei edes konsultoi äitipolin lääkäriä, vaan laittaa minut kotiin. Tästä muutaman viikon päästä tammikuussa totesin äitipolille soittaessani, kun pelkäsin lapsivettä tihkuvan, että nyt haluaisin oikeasti kyllä tulla näytille. Hyvin nihkeästi lopulta myöntyivät ja sanoivat, että tule nyt sitten vaikka meillä on täyttä. No minähän menin siinä luulossa, että kotiin tullaan takaisin. Minulla ei ollut mitään tavaroita edes mukana, kun ajattelin käyvän samoin, kuin edelliselläkin päivystys käynnillä. Noh, lääkäri tsekkasi ja totesi, että sinä et enää kotiin tästä lähde, kohdunkaula enää vain 6 milliä ja korkea ennenaikaisen synnytyksen riski. Raskausviikkoja oli tuolloin 27+0. Seuraavana päivänä minut kuljetettiin ambulanssilla Hyvinkään sairaalasta Naistenklinkalle vuodelepoon, koska Hyvinkäällä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia hoitaa niin pientä keskosta, jos synnytys olisi käynnistynyt. Loppu raskaus menikin sitten aika lailla maatessa ja pelätessä. Vauva syntyi lopulta onneksi vasta viikolla 37+6.

Tässä toisessa raskaudessa kävin kahden viikon välein tarkastuksissa Naitenklinikalla, jotta Aunon raskausaikana ollut kohdunkaulan lyheneminen huomattaisiin ajoissa, jos se olisi toistunut tässä raskaudessa. Tämä vähensi huolia ja pystyin jopa nauttimaan raskaus ajasta jonkin verran. Viikolla 30 + kohdunkaula oli vähän lyhentynyt tässäkin raskaudessa, joten lepo komento kävi. Levon myötä tilanne pysähtyi, niinkuin pysähtyi ensimmäisessäkin raskaudessa. män toisen rakauden viimeisillä viikoilla kohdunkaula oli ennallaan ja mietin jo, että on se kumma, että aluksi lepäillään ja sitten kun saisi tapahtua, niin ei mitään. Tämä raskaushan ylitti sen maagisen rv 38+0 rajapyykin, joka Aunon raskaudessa ei ylittynyt.

 2. Kykenin nauttimaan raskausajasta enemmän


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Äitiyspakkaus 2016. Pilvi pupu. Raskaus. Vauva. Äitiys
2016 Äitiyspakkauksen ihana Pilvi pupu on Helmin suosikki unilelu

Tietoisesti yritin huolehtia vähemmän ja nauttia raskausajasta enemmän. Huolia tietenkin oli, mutta ne eivät olleet läheskään samoissa mittakaavoissa, kuin Aunon raskausaikana. Pystyin oikeasti valmistautumaan lapsen syntymään henkisesti ja ajattelemaan, että lapsi oikeasti syntyy meille, eikä kuole pois. Tästä syystä pystyin myös valmistautumaan imetyksen onnistumisen pohtimiseen, varusteiden hankintaan vauvalle  ja moniin hauskoihinkin juttuihin. Hankin bola korun, kävimme 3/4D ultrassa ja minulle järjestettiin ihanat baby showerit. Pääsin myös ihan itse hakemaan äitiyspakkauksen postista, kun Aunon raskaudessa makasin Naistenklinikalla äitiyspakkauksen saapuessa. Nämä saattavat kuulostaa vähäpätöisiltä jutuilta, mutta minulle ne olivat isoja juttuja, koska Aunon raskausaikana ei olisi ollut puhettakaan mistään bola koruista, tai tarvikkeiden hankkimisesta, imetykseen valmistautumisesta puhumattakaan. En vain silloin ensimmäisessä raskaudessa pystynyt valmistautumaan mitenkään siihen että lapsi tulee, vaan ajattelin kokoajan, että kyllä se varmasti vielä kuolee.

3. Vuodelepo oli tässä toisessa raskaudessa lyhyempi



Vuodelevossa Naistenklinikalla 2014
Vuodelevossa kotona 2016

Minun ei tarvinnut maata tässä raskaudessa vuodelevossa kuin vajaa kaksi kuukautta, eikä tilanne ollut läheskään niin paha, kuin Aunon raskaudessa. Kohdunkaula pysyi kahden sentin tietämillä, kun Aunon raskausaikana se oli viikolta 27+0 vain 6 milliä. Aunolta makasin kolme kuukautta ja päälle kuukauden ajasta olin Naistenklinikalla, joka oli henkisesti hyvin raskasta.

4. Vauvan kuolemisen pelko oli pienempi


Jokainen äiti varmasti hieman pelkää sitä, että lapsi kuolisi kohtuun, tai synnytykseen. Nyt tässä toisessa raskauessa pelkoni oli varmaankin aika normaalilla tasolla, kun Aunon raskaus aikana se meni ihan yli. En kyennyt kuvittelemaan silloin meille elävä lasta ollenkaan, vaan pelkäsin aluksi keskenmenoa, myöhemmin kohtukuolemaa istukan vajaatoiminta epäilyn vuoksi, joka osoittautui aiheettomaksi. Lopulta aloin pelkäämään, että lapsi kuolee synnytykseen, niinkuin lopulta meinasikin käydä. Aunohan oli siis perätilassa ja todella meinasi kuolla. Auno jäi synnytyksessä päästään kiinni ja syntyi täysin elottomana ilman pulssia. Auno elvytettiin ja vietiin hoitoon lastenklinikalle. Koko toisen raskauden jännäsin, että toistuuko perätila taas, koska en edelleenkään halunnut sektiota. Tottakai jos lapsi olisi ollut perätilassa, niin olisin mennyt sektioon pelostani huolimatta, koska enää koskaan en uudestaan suostu synnyttämään perätilassa olevaa lasta. Helmi onneksi oli oikeinpäin, joten ajattelin luonnon hoitavan tämän asian tällä kertaa paremmin.  

5. Kipuja oli vähemmän


Ensimmäisessä raskaudessa olin tosi huonossa kunnossa fyysisesti. Kipuja oli paljon ja tuntui, kuin vauva voisi vain tipahtaa ulos, levossa oireet vähenivät. Tässä toisessa raskaudessa taas ei samanlaisia kipuja olut . Tottakai aina raskaana jotain kremppaa on, mutta nyt vielä ennen synnytystä viikon verran shoppailin päivittäin ja tein vaikka mitä. Tukalaa oli ja vatsa painoi, mutta kipuja oli varmasti puolet vähemmän.

 6. Toinen raskaus, toinen vauva

 

 

Tämä oli kuitenkin toinen raskaus ja minulla oli jo yksi elävä lapsi. Kun kerran minulla oli jo se yksi elävä lapsi, niin minun olisi mahdolista saada eläviä lapsia, jotka eivät kuole.  Ajatuksella, että kehoni on kerran pystynyt tuottamaan elävän lapsen, niin voisihan se pystyä siihen toisenkin kerran. Vaikkakin kehoni meinasi Aunon raskaus aikana pettää vähän joka vaiheessa, niin elävä lapsi minulla kuitenkin lopulta oli, kiitos suomalaisen terveydenhuollon.

7. Ei se enää paljon huonommin voi mennä


Tätä toistelin itselleni hyvin usein. Aunon raskaudessahan kaikki oli mennyt vaikeiman kautta. Raskautuminen oli vaikeaa, yksi keskenmeno oli jo takana, verenvuotoja oli viikolle 18 saakka, kohdunkaulan lyheneminen, ennenaikaisen synnytyksen riski oli korkea, perätila, pään jumittuminen kiinni, hapenpuute, elvytys, lastenklinikka, jne. SIinä sitä olikin kaikenlaista ikävää sattumusta yhden raskauden ajalle. Se että yleensä uskalsin yrittää uutta raskautta, niin perustui tälle lauseelle, ei se enää paljon huonommin voi mennä. Huonommin jos olisi mennyt, niin lapsi olisi oikeasti kuollut. Joten ei  se enää huonommin voi mennä, ja eihän se mennyt, vaan meni paljon paremmin.

Että tällaisia pohdintoja raskaus ajoistani. Tätä kirjoittaessa tuolla he molemmat nukkuvat, minun molemmat pienet rakkaat! Olen voittaja, minulla on kaksi ihanaa pientä lasta, voitin pelkoni. Sain hienon lahjan elämältä, heidät molemmat lopulta elävinä syliin. 

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Raskauskuva 2014
Raskaus 2014

Saippuakuplia olohuoneessa- Blogi. Raskauskuva 2016. Äitiys. Raskaus. Vauva.
Raskaus 2016


xx

Hanna 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti