4/27/2017

Päivähoitopaikka päätös vitutus



Eilen se vihdoin tuli, nimittäin Aunon päivähoitopaikka päätös syksyksi. Tätä päätöstä olemme odottaneet, kuin kuuta nousevaa, nimittäin päiväkotipaikkaa haimme kuitenkin jo tammikuussa. Tällöin jo kerroin hakemuksessa Aunon ongelmista ja kehityksen viivästymisestä, sekä erityistarpeista. Minun oli pakko tulla blogiin päästelemään höyryjä, koska päätös jonka saimme oli aivan perseestä. Mitään sanomaani, eikä ilmeisesti juuri mitään lausuntojakaan ollut otettu päätöksessä huomioon. 

Päiväkotipaikka irtosi meille lähipäiväkodista alle kolmevuotiaiden ryhmästä. Kaikki asiantuntijat Hyvinkään sairaalalla (neurologi, pt, ft, tt) olivat kuitenkin sitä mieltä, että paras paikka Aunolle olisi pien-, tai erityisryhmä, tai oma henkilökohtainen avustaja. Vituttaa siksi, koska nyt tätä on pakko alkaa hoitamaan, vaikka heille on annettu tiedoksi puheterapeutin, toimintaterapeutin ja fysioterapeutin lausunnot ihan käteen ja soitettu vielä perään neurologin lausunto. Meillä kävi erityislastentarhanopettaja kotona ja hänen kanssaan vielä keskustelin asioista, mutta ei näköjään auttanut. Erityislastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että normi ryhmään vain korkeitaan ryhmäavustajan kanssa. Että näin täällä Järvenpäässä näitä asioita hoidetaan, kun täällä on niin pirun asiantuntevaa porukkaa, että ihan tunnin käynnin perusteella voi tehdä tiedoksiantoja, jotka kumoavat kaikkien asiantuntijoiden lausunnot.

Niin, neurologin lausunnon tullessa soitin numeroon, johon kaikki hakemukseen liittyvät asiat ja sen muuttamiset pitää tehdä.  Kysyin mihin lausunto pitää lähettää ja kerroin jo puhelimessa oleelliset tiedot asiaa koskien. Henkilö jonka kanssa keskustelin oli jotenkin todella nihkeä puhelimessa, mutta otti  kuitenkin asiat ylös,  sanoi ottavansa minuun vielä yhteyttä ja hoitavansa lopulta asiaa. No, odottelin sitä pirun yhteydenottoa ja kas kummaa yht' äkkiä meille pamahtaa valmis päiväkotipaikka ilmoitus, vaikka meille sanottiin niiden tulevan vasta toukokuussa. Minuun ei sitten ilmeisesti tarvinnut ottaa yhteyttä ja asia ei kiinnostanut heitä sitten sen enempää. Eihän sitä tietenkään tarvitse asioita hoitaa, kun on kaupungin suojatyöpaikassa töissä, eikä ole omasta lapsesta kysymys.

Päivähoitoajaksi oli määritelty maanantaista perjantaihin klo 8-12. Joo, Neurologin lausunnossa luki aivan selvällä suomenkielellä, että Auno tarvitsee päviäkotipaikan neljänä päivänä viikossa täyspäiväisenä, koska näin se tukisi parhaiten Aunon kehitystä. Tämän myös annoin heille tiedoksi ennen kuin paikkailmoitus meille tuli. Muutenkin olin sanonut erityislastentarhanopettajalle hänen käydessään, että mihinkään muutamaan tuntiin joka päivä me ei edes lähdetä, koska jos Auno saisi päiväkoti paikan vain subjektiivisen oikeuden mukaan, niin haluamme hänet sinne kahtena kokonaisena päivänä ja yhtenä puolikkaana päivänä viikossa. Mutta joo, ehkä niillä Sosionomi tantoilla (tai mitä sosiaali tanttoja nyt ovatkaan) on sitten ammattitaitoa, tietoa ja osaamista kävellä Hyvinkään sairaalan johtavan lasten neurologin ja kaikkien terapeuttien lausuntojen yli. Itsekin olen sosionomi AMK ja minulla ei kyllä olisi pokkaa niin tehdä. Aamen!

Tällainen pieni avautuminen näin aamutuimaan. Minun piti tänään postata ihan muista jutuista, mutta ne jutut saa nyt siirtyä seuraaviin postauksiin., koska tämä juttu oli nyt niin mielenpäällä. 

Nyt lähdenkin tästä sopivassa tunnelmassa tätä asiaa hoitamaan ko. asiantuntijoiden kanssa. Jeah, iloista torstaita kaikille!

Miten teillä muilla erityislasten vanhemmilla on päiväkoti asiat ja kaikki muut tällaiset jutut sujuneet? Oletteko joutuneet pitämään kynsin hampain lapsenne oikeuksista kiinni, vai onko asiat hoituneet helposti?

xx

Hanna

4 kommenttia:

  1. Tää on valitettavasti ihan perus näissä jutuissa, vanhempana joudut taistelemaan tosi paljon, jotta lapsesi saa sen minkä tarvitsee. Töissä olen näitä juttuja seuraillut ja vaatii vanhemmilta tosi paljon, että asiat menevät eteenpäin. Jos tarvitset apua taistelussa, niin aina saa olla yhteyksissä <3 Miulla on nyt tosi kiireistä, alkaa nämä oman elämän palaset ehkä vihdoin liikkua toivotun muutoksen suuntaan, mutta ollaan yhteyksissä ja tulen käymään teillä, kunhan tämä hässäkkä helpottaa.

    -Mari

    VastaaPoista
  2. no ompas ihme toimintaa!! vituttaa sun puolesta kun noin vanin kävellään ylempien ylitse..
    Ihme toimintaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saisitte puhuttua Aunolle sellaisen paikan kun hän tarvitsee. Ei kannata luovuttaa. Tsempit täältä <3

    -Blogisisko Laura-

    http://paakkun.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Päiväkotipaikka rumba saatiin onneksi lopulta hieman paremmin vastaamaan sitä, mitä pitikin. Helppoa tämä ei tietenkään ollut, vaan vaati monet puhelin soitot ja päätöksen oikaisu vaatimukset jne. Lopullinen päätös oli selkeä kompromissi, mutta parempi kuin ei mitään.

      Poista