5/03/2017

Ihana kamala imetys


Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Vauva, Äitiys, Vauvantahtinen imetys, Imetyskoru
Imetyshetki, Helmi 8kk

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Vauva, Äitiys, Vauvantahtinen imetys, Imetyskoru
Helmi 8kk

Imetys taivalta on nyt takana vajaa yhdeksän kuukautta. Näihin yhdeksään kuukauteen on mahtunut paljon onnisumisen iloa ja onnea, mutta myös epätoivon hetkiä, kipua ja kyyneleitä.Olen äärettömän iloinen, onnellinen ja myös vähän ylpeä siitä, että olen onnistunut imettämään Helmiä näinkin pitkään. Aunon imetys ei onnistunut ollenkaan, joten pätin jo ennen uuden raskauden alkua, että tekisin kaikkeni, jotta imetys mahdollisen uuden vauvan kanssa onnistuisi. Jo Helmin raskaus aikana luin imetykseen liityvää kirjallisuutta ja kaivoin kaikkea mahdollista imetykseen liittyvää tietoa netistä. Erään ystäväni sisko on imetystuki henkilö, joten ennen synnytystä tapasin myös hänet ja keskustelimme imetyksestä. Valmistauduin tulevaan imetykseen ostamalla valmiiksi nännipumpun ja rintakumit matalien ja pienien rinnanpäideni takia.
 
Helmin synnyttyä hän alkoi kyllä imeä rintaa, mutta imetys koski ihan mielettömästi. Kipu oli todella kovaa ja jokainen imu sai kyyneleet silmiini. Lopulta Helmin kielijänne todettiin liian kireäksi ja katkaistiin, tämä helpotti kipua vähän. Kivuttomaksi se ei imetystä kuitenkaan tehnyt. Helmi söi rintaa lähes kokoajan. Osa ensimmäisistä imetyksistä tapahtuivat rintakumin kanssa, mutta Helmi söi kun söikin paremmin rinnasta ilman kumia. Muutama päivä siinä imemisen opettelussa meni, mutta lopulta se onnistui ilman kumia hyvin. Lisämaidot jota alussa annoimme, annoimme joko spruutalla tai hörpyttämällä, koska en halunnut, että hän saisi tuttipullosta maitoa, jotta se ei sotke imetystä.

Päästyämme kotiin sairaalasta Helmin painoa täytyi seurata, koska hän oli syntyessään pienikokoinen, jotta varmistuttaisiin painon riittävästä noususta. Kotiuduimme sairaalasta niin, että Helmi söi myös vähän korviketta. Oma maitoni lähti nousemaan kunnolla vasta kotona ja raskausdiabeetekseni takia Helmin sokeri arvoja seurattiin, joten lisämaidon antaminen oli tällöin perusteltua. Helmin sokeriarvot olivat kuitenkin koko ajan  ihan hyvät, joten mitään huolta ei ollut ja korvike määrä pysyi onneksi aika pienenä.

Kotona maito sitten nousi. Rinnat olivat älyttömän kipeät ja täynnä, mutta maito ei  meinannut millään herua ulos. Itku silmässä yritin imetystukihenkilön neuvojen mukaan pumpata maitoa ulos käsin, mutta se ei auttanut. Lopulta sain maidon herumaan lämpimässä suihkussa käsipumpun  avulla. Siellä minä pumppasin ja tihrustin itkua älyttömän kipeiden rintojeni kanssa.

Helmi halusi syödä lähes kokoajan ja imetys kerrat kestivät päivälläkin pari tuntia kerrallaan. Joka päivä neljän maissa alkoi pidempi tankkaus, joka saattoi jatkua puoleenyöhön saakka. Siinä minä istuin ja imetin samassa tuolissa monta kuukautta, monia tunteja kerrallaan. Rinnat oliva kipeät ja iho lähes rikki niin tiheästä imettämisestä. Helmin suu oli jotenkin sen verran pieni, että kieli hankasi lähes koko ajan rintaa samasta kohdasta, joten kohta oli lähes rikki ja älyttömän kipeä. Tämä korjaantui vain ajan kanssa, kun hän kasvoi isommaksi. Hyvän imetys asennon löytäminen oli hankalaa ja aluksi imetys onnistui vain kyljeltään, kun taas jossakin vaiheessa oikean asennon sai vain imetystyynyn avulla ja imettämällä aina samassa asennossa istuviltaan.

Ensimmäisissä neuvolan punnituksissa paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten päätimme hankkia vauva vaa´an. Neuvola ei nimittäin suostunut tekemään syöttöpunnituksia ja he eivät myöskään voineet lainata meille vaakaa. Neuvolasta ei myöskään annettu minkäänlaista muutakaan apua ja tukea imetyksen onnistumiseksi, ei edes neuvoa mistä sellaisen vaa´an voisi löytää. Soitin myös synnytys sairaalaan, jossa taas sanottiin imetyksen tuen ja suyöttö punnitusten olevan neuvolan tehtävä. Googlettelimme ja löysimme onneksi lopulta muutaman paikan, josta pystyi vuokraamaan vauva vaakoja ja haimme sellaisen meille pariksi kuukaudeksi. Tämä oli hyvä päätös. Pystyin sen avulla näkemään, että Helmi sai varmasti tarpeeksi maitoa, koska välillä paino nousi jopa 120g ruokailun aikana. Tämän jälkeen neuvolassa paino onkin noussut tosi hyvin ja tasaisesti koko ajan. Sain vaa´an avulla mielenrauhan siitä, että maito riittää.

Päätin myös jo aika alussa (vaikka neuvolassa olikin sanottu, että korviketta kannattaa antaa, kun paino ei ole noussut tarpeeksi) jättää korvikkeen pois ja antaa Helmin itse tilata tarvitsemansa määrä maitoa imemällä. Tämä tietenkin lisäsi vielä imetys sessioiden kestoa ja määrää, mutta se takasi sen, että maito riitti ja korvikkeesta voitiin luopua. Pelkäsin nimittäin, että korvike määrät nousevat taas tälläkin kertaa liian suuriksi, enkä pystyisi kuromaan niitä enää kiinni. Tässähän pätee kysynnän ja tarjonnan laki. Jos olisin täyttänyt Helmin mahan korvikkeella sen sijaan, että hän olisi itse imenyt ja tilannut lisää maitoa, niin emme varmasti olisi pääseet täysimetykselle. Neuvolan toimintaan olin kuitenkin äärettömän pettynyt, koska en sieltä saanut minkäänlaista tukea imetyksen onnistumiseen, vaikka sitä pyysin ja koin imetyksen onnistummisen äärettömän tärkeäksi asiaksi.

Kivut imetyksen kanssa helpottivat vasta useamman kuukauden imetyksen jälkeen, Helmin ollessa suunnilleen n. 3kk.  Kävin jopa imetystuki ryhmässä ja imetystukihenkilö varmisti, että Helmin imemis otteessa ei ollut vikaa, koska sitäkin epäilin monesti kipujen syyksi. Olin monesti luovuttamassa ja itkin kivuista ja siitä, että imettäminen on ihan kauheaa. Koko ajan pitäisi olla imettämässä ja vauva haluaa vain syödä, mutta kun se vain koskee niin kauheasti. Onneksi se kipukin lopulta hellitti Helmin kasvaessa ja onneksi en luovuttanut, koska nyt imetys on ihan ok. Kipuja ei enää ole ja imetys onnistuu hyvin.

Monenlaisia vaiheita on imetyksen aikana kerennyt olla. On ollut hulina vaiheita, kun Helmi ei ole suostunut syömään, vaan huutanut kurkku suorana. Silloin piti vähän huijata, kävellä, hytkytellä ja huijata rintaa suuhun. On ollut tiheän imun kausia, jolloin rintaa on syöty lähes koko ajan. On  ollut kaikenlaisia vaiheita, vaikeitakin. Yhdessä vaiheessa Helmi teki sellaista, että veti päätään taaksepäin ja nyki nänniä ja se ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä. Vähän kuin pistettäisiin pyykkipoika nänniin ja vedettäisiin siitä, aih!

Nyt selkeästi huomaa sen, että meillä syödään jo kiinteitä. Imetys kerrat ovat vähentyneet ja imemis aika lyhentynyt noin kymmeneen minuuttiin. Enää ilta ja yö syöttö ovat kestoltaan pidempiä. Kyllä, luit oikein, yösyöttö. Ainoa mikä minua tällä hetkellä riepoo, niin on tämä yö syöminen. Siitä haluaisin pikkuhiljaa eroon, koska katkoton uni tulisi tarpeeseen. Itse en kuitekaan ole vielä valmis vieroittamaan Helmiä kokonaan imetyksestä, vaan aion jatkaa sitä vielä. Ainoastaan kun noista yö imetyksistä saisi jotenkin vieroitettua.

Minulta on monet kysyneet, että vieläkö sinä imetät ja kauanko aiot jatkaa. Vastaus on, että en tiedä. En ole pohtinut sitä, että milloin imetys loppuu. Tavallaan se tuntuu jopa haikealta, että jossakin vaiheessa se oikeasti tulee loppumaan. On jotenkin niin etuoikeutettu olo varsinkin iltaisin, kun Helmi siinä rauhallisena tuhisee ja syö. Minä saan illalla viimeisenä ihmisenä saatella häntä sylissäni unten maille. Eihän hän tietenkään syliin nukahda enää, mutta saan sen kauniin ja rauhallisen hetken jakaa illalla hänen kanssaan. On ollut hienoa tietää hänen kasvaneen puoli vuotta täysin minun omalla maidolla, jos ei niitä muutamia korvike pisaroita ihan ensimmäisenä viikkona lasketa.

Kaikkien vaikeuksien jälkeen täytyy sanoa, että olen onnellinen ja ylpeä tästä lopulta onnistuneesta imetyksestä. Olisin kokenut jo toisen imetys pettymyksen, jos olisin lopettanut silloin, kun sitä monesti kipujen takia mietin. En olisi koskaan kokenut imetyksen hienoutta, jos olisin silloin luovuttanut. Onneksi olin niin sitkeä ja päättäväinen, että lopulta kamalasta imetyksestä tuli oikeastaan ihan ihanaa.

Saippuakuplia olohuoneessa- blogi. Imetys, Naistenklinikka, Vauva, Äitiys, Lapsentahtinen imetys
Helmi päivän vanhana

xx


Hanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti